M.S. Myrskylästä
puolusti 14.7. Lukijan sanassa huumetestejä
antaen samalla perin kliseisen kuvan huumeista ja niitä
käyttävistä.
Vastoin yleistä käsitystä kaikki käyttäjät eivät ole ongelmaisia, eivätkä kaikki ongelmakäyttäjät varkaita. Huumeita voi käyttää hallitusti, ja väärinkäyttäjäkin voi olla kyllin varakas kustantaakseen huvinsa.
Lisäksi siteeratut päiväannosten hinnat on laskettu kalleimpien huumeiden ongelmakäytön pohjalta, sekä yläkanttiin. Myös monet arviot huumeisiin liittyvistä varkauksista ovat liioiteltuja, ne kun ajoittain ylittävät tilastoidun omaisuusrikollisuuden kokonaismäärän.
Melkoinen osa huumeiden hinnasta ja riskeistä sitä paitsi juontuu niiden laittomuudesta. Keskustelussa ei koskaan pitäisi sekoittaa huumeiden ja huumekiellon vaikutuksia.
Valtiolle taas koituu huumeista vahinkoa lähinnä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteen takia. Valtiolla ei tarvitsisi olla oikeutta verotuloihin, tai vastuuta kansalaisten terveydestä.
Mitä sitten tulee jo hyväksyttyyn testaukseen, se perustuu yleensä osoitettavissa olevaan välittömään vaaraan. Tällöin on kohtuutonta säädellä tilanteen ulkopuolista käyttöä—ei kai ammattiautoilijakaan tee rikosta nauttiessaan töiden jälkeen tuopillisen?
Viimein, usein unohdetaan, että demokratia ei ulotu kaikkialle, jotkin asiat kun ovat peruuttamattomasti yksityisiä. Ehkä huumeidenkäyttökin.
Huumetestit tulisi mielestäni jättää sovittaviksi yrityksen ja yksilön välillä. Koska työnantajan ainoa syy kiinnostua alaisen aineidenkäytöstä on työteho, turhia testejä tuskin tehtäisiin. Näin jäisi tilaa luottamukselle, ainoalle tavalle välttää ilmapiiri, jossa kaikki ovat syyllisiä kunnes toisin todistetaan, pistokokein, pari kertaa vuodessa. Muu testaus ruokkii kansalaisten yksityisen elinpiirin kaventumista, ja, kuten USA:n huumesodasta tiedämme, on pitkälti hyödytöntä.