Risuparta äimisteli 13.8. Lukijan sanassa DEFENS:in periaatteita kyseenalaistaen samalla markkinatalouden siteen yksilönvapauteen. Myös ajatus ATTAC:in ja vapauden vastakkaisuudesta sai osakseen kritiikkiä.
Yksilönvapaus on käsite, jota usein tulkitaan suppeasti. Kuitenkin jopa verotus voidaan tulkita sen rajoitteeksi. Jos suomalaisen tekemän työn arvosta pitkästi yli puolet ohjataan julkiseen talouteen, ei voida puhua oikeasta valinnanvapaudesta, varsinkaan kun sillä, joka viime kädessä päättää rahan käytöstä, ei välttämättä ole mitään lämpökatujen kaltaisia hassutuksia vastaan. Korkeat verot ja raskas byrokratia poikivat hyvinvointivaltioon paljon tällaista tehottomuutta, joka poistuisi heti, jos ihmiset saisivat itse päättää mihin rahansa käyttävät. Tämä on paljon vahvempaa päätösvaltaa kuin massademokratia.
Vapautta rajoittaa moni asia, tärkeimpänä niistä maan laki. Se koskee tietysti koko yhteiskuntaa, joten sitä ei pidä luoda kevyesti. Monet ATTAC:in ajamista uudistuksista edellyttävät lisää lakia, ja ovat siis nimenomaan vapautta rajoittavia. Sellaisina ne vaativat vahvat perustelut ruusuisia tulevaisuudenkuvia ryydittämään.
Jos taas vapautta vaalitaan kehittämällä lakia varovasti ja kevyeksi, markkinat kykenevät vastaamaan nopeasti ihmisten tarpeisiin. Niinpä ne ovat näennäisen mielivaltaiset ja tuntuvat jatkuvasti tuottavan uusia mullistuksia. Siksi Risupartakin kokee kapitalismin nuorekkaan satavuotiaaksi. Totta toinen puoli, mutta itse markkinatalous on paljon iäkkäämpi ilmiö. Sen polveilevaa kehitystä voi seurata aina kirjoitetun historian alkuhämärään. Tarina osoittautuu yhteiskunnan ja sivistyksen voittokuluksi, ja epävakauden huomataan itse asiassa olevan kehitystä. Globalisaatiostakin muotoutuu lähinnä silkkitien tai antiikin kauppalaivastojen jatke.
Pohjimmiltaan markkinatalous on varsin elämänmyönteinen ja yksinkertainen asia, eikä siinä ole mitään kasvotonta. Päinvastoin: se on ollut osa arkipäivää jo pari, kolme tuhatta vuotta, eikä siitä puhuvalla pitäisi juuri olla pelättävää. Jos Suomen risupartojen on todella pakko piiloutua nimimerkin taakse, ei voi kuin todeta, että DEFENS on yksilönvapauteen keskittyessään iskenyt todelliseen poliittiseen kultasuoneen.