Miksi olette libertaareja? Millaisista ihmisistä tulee libertaareja? Ovatko libertaarit outoja?

Kaikilla libertaareilla on taatusti omat syynsä kannattaa aatetta, mutta tietyt syyt kieltämättä toistuvat liberaarien ajattelussa.

Useimmat aatteen kannattajat ovat luonteensa puolesta individualisteja. Aate houkuttaa heitä, koska useimmat muut ideologiat eivät salli yhtä kokonaista itsemääräämisoikeutta kuin libertarismi. Laaja suvaitsevaisuus, tietty urbaanisuus, introversio ja eksentrisyys kytkeytyvät tähän—useimpien libertaarien kuva ihmisistä ja yhteiskunnasta on hyvin monimuotoinen ja salliva. Samoin libertaarit (laajemmin liberaalit) yleensä keskittyvät voimakkaasti omaan elämäänsä, ja vain pieni vähemmistö osallistuu näkyvämmin poliittiseen toimintaa.

Libertarismin kannatus voi seurata siitäkin, että kuuluu itse johonkin uskonnolliseen, seksuaaliseen tai kulttuuriseen vähemmistöön. Tällöin toisten mielivalta tietysti koetaan paljon omakohtaisemmaksi ja vaarallisemmaksi asiaksi kuin valtaenemmistö ne ehkä kokisi. Niinpä kaikenlaiset vähemmistöt ovat libertaarien keskuudessa selvästi yliedustettuina.

Joissakin tapauksissa aatteeseen päädytään muista uskonnollisista tai ideologisista lähtökohdista. Esimerkiksi filosofinen eksistentialismi ja egoismi ovat tyypillisiä syitä kannattaa libertarismia, kuten ovat myös vaikkapa Wiccan tai taolaisuuden vapaamieliset perusperiaatteet.

Edelleen, libertarismi liberalismin osana on tiedollisen sisältönsä puolesta varsin johdonmukainen ja siisti aate. Se vetoaa tyypillisesti korkeasti koulutettuihin, skeptisiin ja eritoten luonnontieteelliseen ajatustapaan tottuneisiin ihmisiin. Muun muassa matemaatikot, fyysikot, tietokoneammattilaiset sekä yhteiskunnalliseen jossitteluun tottuneet roolipelaajat ja scifi‐friikit ovat tyypillisiä libertaareja.

Tietyissä tapauksissa ikä voi sekin vaikuttaa aatteen kannatukseen. Libertarismi on itsenäisten ihmisten ideologia, ja kaikin puolin hyvin radikaali verrattuna valtavirtapolitiikkaan. Tässä mielessä libertarismia vastaan osoitettu kritiikki osuu silloin tällöin kohteeseensa—osa libertaareista on todella kääntynyt teini‐iän kapinan seurauksena. Mielipiteet tyypillisesti pehmentyvät myöhemmin, joten libertaarien sisällä on jatkuvaa liikettä radikaalimmista suuntauksista kohti valtavirtaa.

Toisaalta pitää sitten todeta sekin, että aate ei ole uusi tai lasten rakentama. Usein libertaarit sisäistävät aatteen painavamman filosofisen, taloudellisen ja maailmankuvaan liittyvän sisällön vasta myöhemmin, iän ja tietopohjan kartuttua. Naiivilla ja kokonaisemmalla libertarismilla on huima ero, aivan kuten laajemmassa liberalismissakin.

Voidaan siis sanoa, että libertaarit eivät ole keskimäärin erityisen outoja vaikka olemmekin värikästä sakkia verrattuna valtavirtaideologioiden kannattajiin. Kannattaakin pitää mielessä, että libertaarit toimivat lähes poikkeuksetta yksilöinä emmekä harrasta puoluekuria tai muuten hiljennä tosievankelistoja. Niinpä eräs vanha viisaus toteutuu libertaarien kohdalla tavallistakin paremmin: äänekkäimmät, dogmaattisimmat ja omituisimmat toimijat yleensä luovat yhteisöjen julkisuuskuvan.