Voiko libertaari tehdä poikkeuksia ideologiaansa? Onko maltillisia libertaareja?

Toisin kuin useimmat muut aatteet, libertarismi on varsin hyvin määritelty. Niinpä poikkeukset aatteeseen ovat useimmiten jotakin muuta kuin libertaareja—ne rikkovat yksilönvapautta. Ne jotka tekevät poikkeuksia ovat siis libertaareja vain osassa asioista. Poikkeuksena ovat vain ne kysymykset, joissa negatiivisen vapauden määritelmä on kiistanalainen. Niissä on oikeutettua kutsua yksilöä libertaariksi, vaikka muut aatteen kannattajat eivät ole samaa mieltä. Nämä ristiriidat ovat tyypillisesti rajattuja ja melko abstrakteja. Tässä tekstissä niitä käsitellään erikseen myöhemmin.

Jos libertaariin ideologiaan tehdään rajattuja poikkeuksia nykyisen asiaintilan suuntaan, vastoin aatteen perusperiaatteita, tulosta voidaan kutsua maltilliseksi libertarismiksi. Tällaisia poikkeuksia voisivat olla vaikkapa minimaalinen perustulo, joissakin tapauksissa rajattu, julkinen akuuttiterveydenhuolto, ja kenties peruskoulujärjestelmä joka korkeintaan opettaa lapset lukemaan ja laskemaan, sekä opettaa heille yhteiskuntaelämän alkeet. Myös kilpailuviranomaiset sopivat maltilliseen libertarismiin.

Pitää kuitenkin muistaa, että raja on vedettävä johonkin. Riittävän maltillinen libertaari lähestyy helposti sosiaaliliberaalia, ja tällöin hänen ideologiaansa pitäisi kutsua sen oikealla nimellä. Vaikka ideologiaan tehtäisiinkin poikkeuksia, niiden pitää olla sopusoinnussa libertaarien tasa‐arvokäsityksen, taloudellisen tehokkuuden vaatimusten ja yksilönvapauden kanssa. Vain sellaista liberaalia joka valitsee tällaisten kriteerien suhteen parhaan mahdollisen vaihtoehdon poikkeuksensa toteuttamiseksi voidaan kutsua maltilliseksi libertaariksi, ja sittenkin vain tietyissä rajoissa.

Maltillinen libertaari ei siis kannata julkista koulutusta, vaan lähinnä perustuloa joka ei ota kantaa siihen käytetäänkö raha koulutukseen. Pahimmassakin tapauksessa hän kannattaa koulutusseteleitä. Kilpailulainsäädännön suhteen hän vaatii vahvoja todisteita siitä, että talouden toimintaan pitäisi todella puuttua. Mahdollisten positiivisten velvoitteiden kohdalla maltillinen libertaari korostaa aina molemminpuolista yksilönvapautta, eikä pelkää epätavanomaisia ratkaisuja. Hän yrittää aina pitää vallan ja vastuun yhdessä, jotta haitallisia yksilöllisiä kannustimia ei pääsisi syntymään.

Maltillinenkin libertaari on nykyään välttämättä radikaali.