Monet libertaarien poliittisista kannoista ovat nykyisessä sekatalouteen perustuvassa länsimaisessa poliittisessa keskustelussa täysin vieraita. Erityisesti ne eivät perustu samaan keskustelukulttuuriin kuin liberaalidemokratiassa tavallinen konsensuspolitiikka, joka lähtee yleensä eri poliittisten ryhmien mielipiteistä ja niiden välisestä keskustelusta. Niinpä libertaarien väitteet kuulostavat melko vierailta ja äärimmäisiltä. Niihin ei myöskään aina koeta tarpeelliseksi vastata ellei niitä pidetä vakavastiotettavina.
Libertaarien keskustelukulttuuri on yleensä hieman erilaista, koska sen takana vaikuttaa kokonainen poliittinen ja moraalifilosofinen teoria. Libertaareille on keskustelussa olennaisinta se, ovatko esitetyt väitteet valideja, eli seuraavatko ne julkilausutuista perusperiaatteista, ei niinkään se kuinka miellyttäviä tai suosittuja päätelmät ovat. Perusperiaatteista väiteltäessä libertaarit sitten usein saattavat vastapuolen ongelmiin käyttämällä ongelmallisia esimerkkejä, joilla on aikanaan perusteltu liberaalidemokratian reunaehdot—erinomainen puolustus, koska valtaosa länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen menestyksestä lähtee nimenomaan liberaaleista yksilönvapauksista. Libertaarit odottavat, että muutkin lähtevät mukaan samaan keskusteluun ja hyväksyvät siinä tavoitetut päätelmät, olivat ne mitä hyvänsä. Siksi libertaarit panevat usein nimensä alle mielipiteisiin jotka eivät ole poliittisesti korrekteja tai suosittuja.