Onko libertarismi sama asia kuin uusliberalismi?

Ei ole.

Termi uusliberaali syntyi Margaret Thatcherin kaudella Isossa‐Britanniassa. Se lähti vasemmistolaisesta päivälehdistöstä ja viittasi alunperin tiukkaan finanssikuriin, sosiaaliturvajärjestelmän rationalisointiin sekä muihin oikeistolaisen talouspolitiikan osiin. Nimi tuli siitä, että Thatcher perusteli politiikkaansa tunnetun liberaalin filosofin ja taloustieteilijän F.A. Hayekin näkemyksillä. Termi on alusta asti ollut pilkkaava.

Thatcherin hallituksen politiikka kokonaisuudessaan oli kuitenkin konservatiivista. Niinpä sen sisäpolitiikan ja varsinkin ulkopolitiikan liittäminen liberalismiin on harhaanjohtavaa. Sama pätee 80‐luvun toiseen merkittävään uusliberaaliksi kutsuttuun hallintoon, jota johti Ronald Reagan.

Siitä huolimatta uusliberalismista on tullut vasemmiston ykkösvastustaja. Termi on yleistynyt koskemaan kaikkea ei‐vasemmistolaista politiikkaa, ja kun vasemmistoon nykyään kuuluu erittäin monenlaisia ryhmittymiä, uusliberalismista on muodostunut roskakorikäsite. Nykyään se voi viitata yhtä hyvin kaupanvapauttamiseen kuin länsimaiden protektionismiin. Uusliberaalia ulkopolitiikkaa voi olla sekä multilateralismi että unilateralismi. Syytettyjen listalle joutuvat paitsi keynesiläisen taloustieteen suositukset (esim. Bretton–Woods ‐instituutiot), myös uusklassisen. Uusliberalismista voidaan syyttää oikeistoa, äärioikeistoa, keskustaa, liberaaleja ja joskus jopa toisia vasemmistolaisia. Se kytkee yhteen peräti sodanlietsojia ja pasifisteja.

Uusliberalismi on keinotekoinen käsitesekamelska, ja olisi suositeltavaa, että sitä ei käytettäisi ellei sitä ensin määritellä täsmällisesti. Nykyään esimerkiksi olisi useimmiten parempi korvata se uuskonservatismilla, joka on johtava ei‐vasemmistolainen aate. Joka tapauksessa uusliberaaleiksi kutsutaan niin monia libertarismin kanssa ristiriidassa olevia asioita, että emme halua tulla kytketyksi käsitteeseen.