Ei ole.
Termi uusliberaali
syntyi Margaret Thatcherin kaudella
Isossa‐Britanniassa. Se lähti vasemmistolaisesta päivälehdistöstä ja
viittasi alunperin tiukkaan finanssikuriin, sosiaaliturvajärjestelmän
rationalisointiin sekä muihin oikeistolaisen talouspolitiikan osiin.
Nimi tuli siitä, että Thatcher perusteli politiikkaansa tunnetun
liberaalin filosofin ja taloustieteilijän F.A. Hayekin näkemyksillä.
Termi on alusta asti ollut pilkkaava.
Thatcherin hallituksen politiikka kokonaisuudessaan oli kuitenkin konservatiivista. Niinpä sen sisäpolitiikan ja varsinkin ulkopolitiikan liittäminen liberalismiin on harhaanjohtavaa. Sama pätee 80‐luvun toiseen merkittävään uusliberaaliksi kutsuttuun hallintoon, jota johti Ronald Reagan.
Siitä huolimatta uusliberalismista
on tullut vasemmiston
ykkösvastustaja. Termi on yleistynyt koskemaan kaikkea
ei‐vasemmistolaista politiikkaa, ja kun vasemmistoon nykyään kuuluu
erittäin monenlaisia ryhmittymiä, uusliberalismista on muodostunut
roskakorikäsite. Nykyään se voi viitata yhtä hyvin
kaupanvapauttamiseen kuin länsimaiden protektionismiin. Uusliberaalia
ulkopolitiikkaa voi olla sekä multilateralismi että unilateralismi.
Syytettyjen listalle joutuvat paitsi keynesiläisen taloustieteen
suositukset (esim. Bretton–Woods ‐instituutiot), myös uusklassisen.
Uusliberalismista voidaan syyttää oikeistoa, äärioikeistoa, keskustaa,
liberaaleja ja joskus jopa toisia vasemmistolaisia. Se kytkee yhteen
peräti sodanlietsojia ja pasifisteja.
Uusliberalismi on keinotekoinen käsitesekamelska, ja olisi
suositeltavaa, että sitä ei käytettäisi ellei sitä ensin määritellä
täsmällisesti. Nykyään esimerkiksi olisi useimmiten parempi korvata
se uuskonservatismilla
, joka on johtava ei‐vasemmistolainen
aate. Joka tapauksessa uusliberaaleiksi kutsutaan niin monia
libertarismin kanssa ristiriidassa olevia asioita, että emme halua tulla
kytketyksi käsitteeseen.