Sinänsä libertaarit ovat täysin yksimielisiä siitä, ettei julkinen valta saa rajoittaa ihmisten liikkuvuutta. Libertarismi ei kunnioita aluerajoja, vaan perustuu yksittäisten ihmisten oikeuksiin. Nykyiset valtiorajat ovat aatteen näkökulmasta mielivaltaisia, eikä niillä ole sinänsä mitään tekemistä ihmisten oikeuksien tai oikeellisen politiikan kanssa. Libertaarit kannattavat maailmaa, jossa tällaiset rajat on minimoitu, ja korkeintaan hyväksyvät valtioiden olemassaolon puolustusta ja järjestyksenpitoa varten. Tällaiset asiat eivät vaikuta millään tavalla ihmisten arkipäiväiseen liikkuvuuteen—voidaan jopa väittää, ettei minarkian ulkorajan tulisi olla rauhan aikana näkyvä. Me myös vastustamme periaatteesta nationalismin tapaisia kollektivistisia aatteita.
Pitää kuitenkin muistaa, ettemme nykyään elä libertaarissa yhteiskunnassa. Libertaarit katsovat, että yksityisillä maanomistajilla on oikeus rajoittaa muuttoa ja läpikulkua omalla alueellaan, ja johtavat tästä tasapainon jossa muuttoliike pysyy järkevällä tasolla. Tätä tasapainoa ei kuitenkaan nykyään voida saavuttaa, koska suuri osa maasta ja yhteiskunnallisesta infrastruktuurista on julkisessa omistuksessa. Sitä ei hallinoida kannattavuuskriteerein, vaan luultavasti tehottomasti. Yksityiset maanomistajatkaan eivät saa täysimääräisesti päättää maansa käytöstä. Kaiken kukkuraksi hyvinvointivaltion tapaiset poliittiset järjestelyt tekevät jokaisesta maahanmuuttajasta potentiaalisen kuluerän muille kansalaisille, toisin kuin libertaarissa raamissa.
Niinpä osa libertaareista katsoo, että maahanmuuton rajoittaminen on oikeutettua niin kauan kuin yksilön oikeudet eivät ole täysin toteutuneet. Tässä on kyse eräänlaisesta toiseksi parhaan argumentista—maahanmuuton rajoittaminen ei sinänsä kuulu valtion oikeelliseen toimivaltaan, mutta niin kauan kuin valtioita on ja ne tekevät virheitä muissa asioissa, on pienempi paha ettei virhettä kertauteta sallimalla vapaa maahanmuutto.
Kysymyksen tekee entistäkin monimutkaisemmaksi se, että hyvinvointivaltio saattaisi periaatteessa romahtaa kilpailupaineen edessä mikäli maahanmuutto todella sallittaisiin. Tämä olisi tietysti libertaareille mieleinen lopputulos. Rajoittamattoman immigraation lyhyen aikavälin haitat saattaisivat jopa pakottaa yhteiskunnan libertarismiin, ja näin pitkällä aikavälillä hyödyttää sitä.
Valtaosa libertaareista kannattanee vapaata maahanmuuttoa jopa lyhyellä
aikavälillä, joko periaatteen tähden tai vedoten pitkän aikavälin
positiivisiin seurauksiin. Poikkeuksena ovat lähinnä ns.
paleolibertaarit
, jotka kannattavat libertaaria lainkuvaa, mutta
ajavat yksityisesti laajalti konservatiivisia päämääriä.