Verovähennykset ovat pohjimmiltaan poikkeus tavalliseen verotukseen ja näinollen tukimuoto vähennyksiin oikeutetuille. Libertaarit kannattavat sekä alhaisempaa että mahdollisimman yhtäläistä ja yksinkertaista verotusta. Niinpä vähennykset ovat toisaalta hyvästä koska ne laskevat kokonaisveroastetta, mutta toisaalta ne ovat myös ongelmallisia koska ne suosivat osaa ihmisistä yli toisten.
Verovähennysten puolesta argumentoidaan monella tavalla. Pienempi kokonaisverotaakka luonnollisesti jättää yksilölle laajemman taloudellisen valinnanvaran. Verovähennysten differentiaaliset kannustinvaikutukset ovat myös usein vähäiset, koska oikeus suureen osaan mahdollisista vähennyksistä riippuu tekijöistä joissa rahallista harkintaa harrastetaan vähemmän, ja koska vähennykset eivät yleensä vaikuta suoraan yksilön päivittäiseen päätöksentekoon. Yleensä niitä ei edes suhteuteta mihinkään päätöksiin vaikuttavaan suureeseen tavalla joka aiheuttaisi selvän, jatkuvasti läsnäolevan kannustimen muuttaa päätöksiä.
Toisaalta sitten kaikki kannustinvaikutukset tyypillisesti toteutuvat pitkällä aikavälillä, kulttuurievoluution ja tapakulttuurin hitaan muutoksen kautta. Verovähennyksiä käytetään myös laajamittaiseen tulojen uudelleendistribuutiotarkoitukseen, mitä libertaarit pitävät luonnollisesti oikeudellisen tasa‐arvon loukkauksena. Samoin osa verovähennyksistä määräytyy perustein, jotka kyllä aiheuttavat epätoivottavia kannustimia—näin vaikkapa avioliittoon tai lastenhankintaan sidottujen vähennysten kohdalla, jotka todistetusti kannustavat yhteisasumiseen ja lisääntymiseen yli sen mihin vapaaehtoiset valinnat johtaisivat.
Muutamia erityistapauksia joissa verovähennysoikeutta kannatetaan libertarismin sisällä laajemmin ovat hyväntekeväisyyteen ohjattujen varojen vähennykset, perintöjen verovapaus sekä erilaisten päällekkäisten veromuotojen korjaamiseen suunnatut vähennykset. Ensimmäinen järjestelmä on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa, ja se johtaa käytännössä siihen että osa yleishyödyllisistä palveluista rahoitetaan yksityisesti, hyväntekeväisyydestä. Vaikka järjestelmä johtaa myös siihen, että rahaa käytetään ei‐yleishyödyllisten järjestöjen tukemiseen, suurimmaksi osaksi libertaarit ovat sitä mieltä että se korvaa terveellä tavalla julkisia palveluita vapaaehtoisella, yksityisellä hyväntekeväisyydellä. Perintöjen verovapautta taas kannatetaan siksi, että kaikenlainen omaisuusverotus johtaa yleensä huonompiin lopputuloksiin kuin tuloverot, ja kun verotus nykyään pohjaa nimenomaan tuloveroihin, keräytynyttä omaisuutta on jo verotettu kertaalleen. Viimein, päällekkäiset veromuodot kasvattavat eri valinnoista seuraavia verotaakkoja arvaamattomasti ja epäsuhtaisesti, mikä on esimerkiksi osinkojen kaksoisverotuksen kohdalla johtanut sairaisiin kannustimiin kohti yritysten velkataloutta. Vaikka vähennysjärjestelmä korjaakin kovin puutteellisesti pohjalla elävän veromekaniikan ongelmia, muun muassa osinkojen kohdalla ongelma on niin suuri ettei sen kanssa voida elää. Näin vähennyksiin perustuva ratkaisu on oikeutettavissa välttämättömyydellä.
Kaiken kaikkiaan libertaarien kanta verovähennyksiin kuitenkin vaihtelee. Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että verovähennysjärjestelmää pidetään verotuksen porsaanreikien paikkailuna sekä tapana ohjailla ihmisiä tarpeettomasti. Kaikki libertaarit ovatkin sitä mieltä, että ensisijainen keino korjata verojärjestelmän ongelmia on sen yksinkertaistaminen ja verojen radikaali vähentäminen.