Libertaarit vastustavat elvytystä, aktiivista työllistämispolitiikkaa, julkisesti rahoitettuja työvoimatoimistoja ja vastaavaa, koska katsomme, että työllisyyspolitiikkaa ei tulisi olla ja että työllisyys on markkinoiden asia, ei valtion. Lisäksi tällaiset keinot hoitavat oiretta, eivät itse sairautta, ja usein jopa pahentavat työttömyyttä. Perimmäinen syy työttömyyteen ja lamaan on talousjärjestelmä jossa on tarpeettomia hintajäykkyyksiä, työllistämisen kalliiksi tekevää verotusta ja työmarkkinoiden joustavuutta vähentävää säätelyä. Niinpä todellisessa vapaassa taloudessa ei olisi pitkäkestoisia lamoja joihin valtion tarvitsisi puuttua. Talousjärjestelmä pystyy pitämään huolen itse itsestään, ilman aktiivista suhdannepolitiikkaa.
Monet libertaarit uskovat, että lamat ovat pääsääntöisesti sääntelyn tuottamia, eli ettei niitä esiintyisi yhtä usein tai syvinä libertaarissa mallissa. Syiksi nykyisille ongelmille esitetään poliittisen epävakauden aiheuttamia reaalitaloudellisia šokkeja, sääntelyn tuottamaa työn hintajäykkyyttä, pienyrittäjyyden ja pääomamarkkinoiden kangistumista sekataloudessa, ja varsinkin itävaltalaisessa taloustieteessä aktiivisen rahapolitiikan vääristämää sijoitusrakennetta. Käytännön esimerkkinä ajatusten toiminnasta on Hong Kong, joka on pitkään harrastanut poikkeuksellisen liberaalia talouspolitiikkaa—saaren talousjärjestelmä on perinteisesti kyennyt mukautumaan maailmantalouden taantumiin ja jopa äkillisiin, pahimmillaan kymmenien prosenttiyksiköiden suuruisiin vientitullien muutoksiin ilman merkittävämpää työttömyyttä.
Libertaarit luottavat myös vapaan markkinatalouden pyrkimykseen hakeutua kohti tasapainoa ja tehokkuutta, eli siis esimerkiksi lamasta normaalioloihin. Lisäsääntely ja aktiivinen elvytys nähdään tätä itseohjautumista rajoittavaksi mekanismiksi. Pitkällä aikavälillä se on tehotonta ja haitallista, koska talous mukautuu siihen—sääntelyn aiheuttamaa työttömyyttä voidaan toki paikata esimerkiksi tukityöllistämisellä, mutta tämä saa aikaan pysyvän, jäykän muutoksen taloudessa, koska tukityöllistettyjen myöhempi irtisanominen johtaisi työttömyyden paluuseen. Aktiivinen työllisyyspolitiikka pohjimmiltaan lukitsee talouden keinotekoiseen tasapainoon ja hävittää taloudelliset kannustimet varsinaisten laman takana vaikuttavien allokaatio‐ongelmien korjaamiseen. Se pitkittää lamaa ja kasvattaa yhteiskunnallisen sääntelyn määrää pysyvästi.