Emme, vaikka tämä onkin monimutkaisempi kysymys kuin useimpien tukiaisten kohdalla. Libertaareille tiedekin on lähtökohtaisesti yksityisen yrittelijäisyyden hallitsema asia.
Ongelma on siinä, että taloudellisesti tieteen tukeminen eroaa jonkin verran esimerkiksi teollisuustukiaisista. Tiede tuottaa mittavia ulkoishyötyjä, joten usein pelätään, että yksityiset markkinat eivät pysty rahoittamaan sitä tehokkaasti.
Päättely on kuitenkin vajavainen. Yksityisten yliopistojen toiminnasta tiedetään, että jopa puhdas tiede on kytkettävissä sovellettuun tieteesen ja teknologiaan tavalla, joka mahdollistaa tehokkaan rahoituksen. Liikeyritykset rahoittavat nykyäänkin tuntuvasti teknologiayliopistoissa tapahtuvaa puhtaan tieteen tutkimusta. Liikesalaisuuksilla ja sopimuskäytännöillä voidaan taata, että teknisten innovaatioiden kehittäminen on kannattavaa, ja tällöin myös se osa puhtaasta tieteestä joka palvelee edes välillisesti soveltavampia aloja tulee kannattavaksi. Yliopistoinstituutiot kykenevät hankkimaan varoja monilla muillakin tavoilla, kuten urheilujoukkueidensa pääsylipputuloista. Yksityinen talous pystyy siis ratkaisemaan rahoitusongelman ilman tukiaisiakin.
Usein myös unohtuu, että tieteen politisoituminen vaarantaa sen innovatiivisuuden ja puolueettomuuden. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia vaikkapa ilmastotutkimus, jonka rahoitus on paisunut huomattavasti sen jälkeen kun vihreä liike teki ilmastonmuutoksesta keskeisen poliittisen kysymyksen. Vaikka parempi rahoitus onkin tuottanut paljon uutta, hyödyllistä klimatologista tietoa, se on tuonut mukanaan myös puolueellisia ekokonsultteja ja eräänlaisen akateemisen ilmastonmuutosbisneksen. Tämä haittaa merkittävästi alan kehitystä, aivan kuten teknologiatuet ovat vääristäneet tietoteknologia‐alaa 90‐luvun erilaisten laajakaista‐aloitteiden jälkeen. Tieteen depolitisoinnista seuraisi suoria hyötyjä sen kehitykselle sinänsä, ja on varsin mahdollista että nämä hyödyt kompensoivat julkisen rahoituksen häviämisestä mahdollisesti syntyvät ongelmat.
Viimein, tieteellistä tutkimusta (ja varsinkin puhdasta tiedettä)
pidetään usein jonkinlaisena itseisarvona tai
sivilisaatioprojektina
. Katsotaan, että tiedettä tulisi tehdä
vaikka se ei suoraan hyödyttäisikään laajempaa yleisöä. Libertaarit
eivät jaa tätä näkemystä, vaan katsovat, että ne joille tiede on
itseisarvo voivat rahoittaa sitä yksityisesti. Näin tapahtuukin joka
päivä, erilaisten säätiöiden, osuuskuntien ja teollisuusliittojen
kautta. Laajemmalla kansalla ei kuitenkaan ole libertaarien mielestä
mitään velvollisuutta välittää tieteestä. Tämän takia libertaarit
katsovat, että jos tiedetukiaisten lopettaminen johtaa tutkimuksen
vähenemiseen tai valikoitujen alojen kuihtumiseen, kyseessä on
yhteiskunnallisesti neutraali asia. Tieto ja ymmärrys eivät libertaarien
mielestä ole kuin yksi monista inhimillisistä päämääristä, joten
muitakin pitäisi saada vapaasti tavoitella.