Kannatatteko subventoitua teollisuutta, maataloutta tai kulttuuria?

Emme.

Libertaarit eivät erota erilaisia yhteiskunnallisen toiminnan aloja toisistaan niin kuin päivänpolitiikassa usein tehdään. Meille kaikki yhteiskunnallinen toiminta lähtee yksilöiden valinnoista ja vapaaehtoisesta yhteistyöstä, ja on näin yhtä arvokasta. Yhtäkään inhimillisen toiminnan alaa ei libertaarien mielestä tarvitse erityisesti tukea, koska yksilöt järjestävät elämänsä ja tekemisensä kuten parhaaksi näkevät. Yhteiskunnallisen toiminnan eri sektoreilla on oma luonnollinen tasapainonsa aivan kuten alojen sisäisilläkin asioilla. Tämä tasapaino määräytyy libertaarien mielestä parhaiten markkinoilla. Niinpä maataloutta ei tarvitse tukea muuhun yrittäjyyteen nähden, koska se hakee oman parhaan muotonsa ja laajuutensa markkinavoimien ajamana. Kulttuurilla ei ole erityisasemaa, koska ihmiset tuottavat ja kuluttavat kulttuuria aivan kuten muitakin palveluja. Ylipäänsä sekaantuminen yksilöiden valintoihin vain haittaisi markkinoiden luonnollista tasapainoa.

Tukiaiset olisivat myös moraalisesti arveluttavia. Esimerkiksi kulttuurin tukeminen välttämättä sorsii kaikkea muuta yhteiskunnallista toimintaa, ja riistää niiden piirissä toimivilta valinnanvapauden. Sama pätee kaikkiin muihinkin tukiin. Niistä seuraa aina vapaudenrajoitus jollekulle, ja tehottomuutta, kun yksilöt eivät saakaan enää valita itselleen parhaita vaihtoehtoja.

Ehkä pelottavin seuraus tukiaispolitiikasta on kuitenkin tuettujen alojen politisoituminen ja jähmettyminen. Kulttuurin kohdalla tyypillinen esimerkki voisi olla vaikkapa korkeakulttuurin suosiminen, joka johtaa kulttuurisen innovaation hidastumiseen. Yksi syy miksi korkeakulttuuri tuppaa olemaan konservatiivista on nimittäin siinä, että saadakseen julkisia tukiaisia sen täytyy seurata aiemmin asetettuja korkeakulttuurisuuden kriteerejä. Tällainen byrokratisoituminen luonnollisesti hyydyttää alan kuin alan. Vapailla markkinoilla innovaatiot ja kehitys sen sijaan kukoistavat, koska ajatukset kehittyvät sulavasti yksilötasolla, ilman laajempaa poliittista prosessia tai kehityksen vastaisia kannustimia.