Usein esitetään, että valtiota tarvitaan takaamaan kuluttajan oikeudet ja myytyjen tuotteiden turvallisuus. Esimerkiksi lääkkeiden tai ruoan markkinoilletulon kontrollilla valtio voi varmistaa ettei kuluttajille päädy vahingollisia tuotteita. Koneiden ja laitteiden turvallisuustutkimus perustellaan samalla tavalla.
Tuoteturvallisuuslainsäädäntö on taatusti pelastanut aikojen kuluessa monia ihmishenkiä. Valta päättää markkinoille tulevista lääkkeistä ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä asia, sillä valtio voi päätyä rajoittamaan sellaisiakin lääkkeitä joita ihmiset tarvitsisivat. Tällöin valtiovalta käytännössä tappaa ihmisiä, vaikkakin huomaamatta.
Libertaarit luottavatkin mieluummin tuottajien takuuseen lääkkeiden turvallisuudesta, koska tällaiset takeet ovat joustavampia ja kilpailu pakottaa jatkuvasti parantamaan niitä. Mikäli tehtaat tuovat markkinoille vahingollisia tuotteita, asiakkaat voivat vaatia niiltä vahingonkorvauksia ja vaihtaa luotettavampaan merkkiin. Muun muassa tunnetussa thalidomiditapauksessa tämä ei ollut mahdollista, koska viranomaisten testauksen ja hyväksynnän katsottiin vapauttaneen lääketehtaat vastuusta.
Samoin libertaarit uskovat, että yksityinen talous kykenee tuottamaan tehokkaita sertifiointijärjestelmiä, puolueettoman kuluttajalehdistön, monenmuotoisia takuujärjestelyjä ja ylipäänsä luottamusta luovia ja kanavoivia instituutioita. Perinteisesti näin on tapahtunutkin, mistä esimerkiksi puolueettoman arbitraation, tilintarkastajakunnan ja vaikkapa autolehtien synty toimivat erinomaisina esimerkkeinä. Se, että tällaiset instituutiot eivät ole näkyvämpiä johtuu sertifikaatioalan valtiollistamisesta, ei niinkään siitä etteivätkö ne toimisi.