Valtion valta perustuu pohjimmiltaan väkivaltamonopoliin, jonka avulla ihmiset voidaan pakottaa melkein mihin tahansa. Siksi sitä pitäisi käyttää korkeintaan suojelemaan ihmisiä toisten vahingonteolta. Historia tuntee kuitenkin lukemattomia tapauksia joissa ihmiset ovat käyttäneet valtiota hyväkseen pakottaakseen muut toimimaan haluamallaan tavalla. Valtionkin toiminta perustuu aina yksilöiden päätöksiin, ja yksilöt usein ajavat omaa etuaan.
Kun hallitsevat yksilöt sitten tekevät pahaa, niin tekee valtiokin. Libertaarit haluavat minimoida valtion vallan jotta hallitsijat eivät pääsisi käyttämään sitä toisia vahingoittaviin tarkoituksiin. Maailmassa on paljon muutakin pahaa kuin nykyvaltiot, mutta ainakin keskitetty valta on ongelma joka olisi periaatteessa korjattavissa helposti.
Täytyy myös muistaa, että hyöty ja haitta riippuvat siitä kuka ne määrittelee. Valtion toiminta on harvoin jokaisen kansalaisen mielestä hyödyllistä. Valtion tuet esimerkiksi jollekin kulttuurin osa‐alueelle ovat varmasti sen harrastajien mielestä hyvä asia, mutta eivät veronmaksajien, jotka joutuvat tahtomattaan kustantamaan kulttuuria joka ei kiinnosta heitä. Sama koskee myös kaikenlaista sääntelyä. Joidenkin mielestä on hyvä, ettei viiniä saa ruokakaupasta, mutta vastaavasti löytyy sellaisia, jotka haluaisivat suorittaa viiniostoksensa samaan aikaan muiden ruokaostosten kanssa.
Libertaarien mielestä kauppiailla tulisi olla vapaus päättää kokonaan kauppojensa tarjonnasta, jotta he voisivat vastata mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeisiin. Viininystäville ja muille syntyy tällöin omat ruokakauppansa. Libertaarit ajavat siis mallia, jossa vapaus auttaa ihmisiä mukautumaan toistensa tarpeisiin. Meille hyvä yhteiskunta ei ole selvä, ennaltamäärätty ihanne, vaan löyhien reunaehtojen tuottama prosessi joka ottaa kaikki huomioon samanaikaisesti.
Valtion toiminta voi toki silloin tällöin johtaa myös hyviin tuloksiin. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että kun valta kerran luovutetaan julkiselimille, sitä voidaan käyttää myös vääriin tarkoitusperiin. Yleensä näin ennemmin tai myöhemmin tapahtuu, koska päättäjät eivät ole kaikkitietäviä tai moraaliltaan virheettömiä. Tällöin on yleensä liian myöhäistä vaatia valtaa takaisin yksilötasolle—valta on helppo luovuttaa, mutta takaisin sen usein saa vain voimakeinoilla. Samoin, julkistalous kärsii niin sanotusta talouslaskun ongelmasta, joka tekee erittäin vaikeaksi tai peräti mahdottomaksi sanoa, toimiiko valtio valtio parhaalla mahdollisella tavalla vai ei.
Niinpä libertaarit epäilevät julkista valtaa silloinkin kun se toimii hyvin. Me otamme huomioon myös valtaan liittyvät riskit sinänsä, ja pelkäämme järjestelyjä jotka eivät luo jatkuvaa painetta vielä parempaan toimintaan—ilman kilpailua hyvätkin järjestelmät tuppaavat kuihtumaan ja tekemään tarpeettomia typeryyksiä. Ja kun mitään objektiivisia mittareita sille kuinka hyvin joku toimii ei yleensä ole olemassa, me tuskin edes huomaisimme julkisen vallan typeryyksiä ennen kuin on liian myöhäistä.
Libertaarit suosivat näin järjestelmää, jossa kannattaa pyrkiä jatkuvasti parempiin lopputuloksiin. Luotamme hyvään prosessiin, emmekä arvioi suoraan lopputuloksia.