Ihmiset ovat heikkoja. Emmekö tarvitse vahvoja johtajia?

Libertaarien mielestä jokainen saa valita johtajansa, mutta kenelläkään ei ole oikeutta johtaa toisia väkipakolla. Vain kaikkien alamaisten hyväksymä johtaja voi olla oikeutettu.

On totta, että ihmisellä on luontainen kaipuu kaikkitietävän auktoriteetin määräämään kokonaisvaltaiseen järjestykseen, eikä vapaalle itsejärjestäytymiselle perustuva kapitalismi tunnu sopivan ihmisen vaistoille. Tämä kaipuu on kaiken etatismin ja holhousvaltion syntyperä, mutta se on yksinkertaisesti haitallista ihmisille. Historia on täynnä yhteisöjä Spartalaisista Roomalaisiin, jotka syntyivät kukoistavasta johtajattomasta perinteestä, mutta hylkäsivät sivistyksen ja kulttuurin vajotakseen autoritaarisen yhteiskuntarakenteen tarjoamaan näennäiseen turvallisuuteen.

Kehitys nyky‐yhteiskuntaan onkin vaatinut pidättäytymistä alkukantaisten vaistojen toteuttamisesta. Nykyään ihmiset eivät toteuta luontaisia väkivaltaisia taipumuksiaan, vaan toimivat enemmän järjen varassa. Juuri siksi me voimme nykyään niin hyvin.

Kysymys ei ole edes siitä, että holhousvaltiossa eläminen hidastaisi ihmisen luontaista kehitystä. Itse asiassa kilpailua ja monenlaisia vaihtelevia johtajamalleja tarvitaan jo nykyisen kulttuurin säilyttämiseksi.

Monilla libertaareillakaan ei olisi ongelmia elää perisosialistisessa valtiossa, jossa yksi ihminen päättäisi kaikkien asioista, jos tuo yksi ihminen olisi täydellisen fiksu. George Orwell vain taitaa olla niitä harvoja sosialisteja, jotka ovat miettineet muidenkin vaihtoehtojen mahdollisuutta. Johtajat ovat vain vähän parempia edustuksellisessa demokratiassa. Jokainen on varmasti oman elämänsä valintojen paras asiantuntija ja täten myös paras henkilö valitsemaan oman johtajansa.