Koska libertarismi ei perustu kollektiiviselle päätöksenteolle, vaalitavat eivät sinänsä ole libertaarien ensimmäinen huolenaihe. Nykyään poliittinen valta kuitenkin kanavoituu demokraattisten instituutioiden kautta, joten rauhalliseen, asteittaiseen muutokseen tähtäävät libertaarit usein kritisoivat niitä. Erityisesti Yhdysvalloissa käytetty vaalitapa tunnustetaan laajasti virheelliseksi, ja valtapuolueita suosivaksi. Niinpä libertaarit ajavat reilumpia vaalitapoja, jotka antavat myös libertarismin kaltaisille vähemmistöideologioille mahdollisuuden.
Vaalitapoja ja niiden arvioimiseen käytettäviä kriteerejä on useita. Useimmat libertaarit ajavat suhteellista vaalitapaa Yhdysvalloissa käytetyn alueelliseen edustukseen pohjautuvan järjestelmän asemesta. Suosituimmat vaalitavat ovat myös teknisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimaisia sekä suoraan pluraliteettivaaliin että esimerkiksi Suomessa käytettyyn listavaalimenetelmään nähden. Tärkeimmät järjestelmät ovat erilaiset Condorcet’n menetelmän johdokset, hyväksyntä‐äänestys sekä siirtoäänivaali (STV/IRV). Näistä parivertailuihin perustuva Condorcet’n menetelmä lienee paras yhden voittajan vaaleihin (esimerkiksi presidentinvaalit), hyväksyntä‐äänestys helpoin korvike Yhdysvaltain tämänhetkiselle järjestelmälle, ja STV:n uudemmat versiot parhaita proportionaalisia vaalijärjestelmiä esimerkiksi eduskuntavaaleihin. Useimmat libertaarit kautta maailman kannattavat STV:tä.