Yleensä katsotaan, että minimivaltio kerää tulonsa aivan kuten nykyisetkin valtiot, eli veroilla. Varsinkin objektivistien taholta on myös ehdotettu sellaisia varainkeruun muotoja kuin valtion omaisuuden tuotto, valtiolliset arpajaiset (lotto) ja lahjoitukset. Minarkistit kuitenkin tavallisesti katsovat että ne eivät ole yhtä luotettavia tai tehokkaita kuin hyvin rakennettu verojärjestelmä.
Koska verot ovat yksityisomaisuuden loukkaus, libertaareille kautta linjan on tärkeää minimoida verotaakka. Annetulla kokonaisverokiilalla verotuksen aiheuttamat tehokkuustappiot ja yksilöiden toimintaa ohjaava vaikutus pitäisi myös saada mahdollisimman pieniksi, jotta veroista on mahdollisimman vähän haittaa taloudelle ja vapaudelle. Niinpä libertaarit kannattavat mahdollisimman matala‐asteisia, yksinkertaisia, yhtenäisiä ja ehdottomia veromuotoja. Yksinkertaisuus vähentää byrokratian kustannuksia, ja yhtenäisille veroprosenteille sekä mahdollisimman harvoille erillisille veromuodoille perustuva verotusjärjestelmä ohjaa yksilöiden valintoja vähemmän kuin vaihtoehdot. Samoin, kaikenlainen tarveharkintaisuus ja eriävät veroprosentit erilaiselle taloudelliselle toiminnalle tuottavat perverssejä kannustimia, jotka aiheuttavat pitkällä aikavälillä taloudellista tehottomuutta.
Libertaarit kannattavat yksinkertaisia ja tehokkaita veromuotoja, joista tärkeimmät ovat erilaisia keskenään ekvivalentteja proportionaalisia veroja, sekä niin sanottu henkivero, l. kansalaisuusmaksu.
Henkivero on kaikille sama euromääräinen hinta valtion tuottamista turvallisuuspalveluista. Veromuotona se on ainoa, joka ei suoraan vaikuta yksilöiden valintoihin—kaikki yksilölliset valinnat johtavat kuitenkin täsmälleen samaan verokuormaan. Henkiveron hyvinä puolina ovat sen yksinkertaisuus, hintaluonteisuus ja riippumattomuus tuloista—veroa on erittäin vaikeaa kiertää koska se ei edellytä tietoa yksilön tuloista, siihen liittyvä byrokratia on erittäin kevyttä, se vastaa markkinahintaa joka on parhaimmillaan samasta palvelusta kaikille yhtäläinen, ja se on ainoa vero jonka tiedetään olevan rajalla täysin tehokas.
Henkiverolla on kuitenkin se ongelma, että sillä ei voida taata yksilön oikeuksien toteutumista niille, joilla ei ole varaa maksaa sitä. Vaikka vero olisikin luultavasti erittäin alhainen ja korkeintaan jokin prosentin murto‐osa kansasta ei pystyisi maksamaan sitä, joidenkuiden sulkeminen oikeusjärjestelmän ulkopuolelle olisi edelleen periaatteellinen ongelma. Niinpä useimmat libertaarit kannattavat tasa‐asteista (proportionaalista) tuloveroa, puhdasta myyntiveroa tai arvonlisäveroa. Nämä veromuodot ovat varsin tarkasti vaihdannaisia, ja yksinkertaisuuden vuoksi niistä pitäisi valita vain yksi. Ne vääristävät jossakin määrin rahallisen ja ei‐rahallisen talouden suhteita—esimerkiksi talkootyön käyttö vähentää tässä verotaakkaa—mutta taloustiede kertoo että vaikutus on yleensä pienempi kuin äkkiseltään odottaisimme. Näillä veromuodoilla ei sentään ole merkittäviä rahallisen tai rahattoman talouden sisäisiä vääristäviä vaikutuksia.
Libertaarit tyypillisesti vastustavat progressiivista verotusta, koska se rankaisee menestymisestä ja aiheuttaa paljon hankalampia tulovaikutuksia kuin proportionaaliset veromuodot. Libertaareista lähtökohdista oikeastaan ainoa tapa perustella progressiivista verotusta on utilitaarinen argumentti joka nojaa rahan laskevaan marginaaliutiliteettiin. Tämän argumentin libertaarit joutuvat kuitenkin torjumaan, koska muuten sillä voidaan oikeuttaa myös mittavammat tulonsiirrot.
Samoin, taloustiede kertoo että omaisuusverotus on epävakaampi veromuoto kuin tuloverotus, ja saattaa johtaa erityisiin ongelmiin kasvussa ja pääomankeräytymisessä. Aivan erityisesti, omaisuuden verotus kasvattaa yksilön kohtaamia riskejä, kun yksilön säästöt eivät ole enää turvassa tulevilta veroasteen muutoksilta.
Libertaarista teoriasta on hankalaa johtaa yhdenmukaista kantaa verovähennyksiin tai ansaitsemattoman arvonnousun ja tuottamattomien resurssien vuokran verotukseen. Niinpä libertaarien mielipiteet eroavat tässä jonkin verran, ja aihetta käsitellään FAQ:issa erikseen.