Libertaari lainkuva lähtee yksilön oikeuksista, jotka katsotaan ensisijaisiksi julkiseen valtaan nähden. Valtiota pidetään vain yksilöiden vapaaehtoisena yhteenliittymänä, jonka ainoa tehtävä on ylläpitää yksilönvapautta. Tästä näkökulmasta perustuslaki on julkituotu yhteiskuntasopimus, joka määrittelee valtion täsmällisen toimialan, ja ennen kaikkea määrittelee yksilön oikeudet joita valtiolla ei ole oikeutta rikkoa. Siinä missä tavallinen laki on lakia yksilöille, perustuslaki on lakia valtiolle, ja sen ensisijainen tarkoitus on rajoittaa valtion valtaa suhteessa kansalaisiin.
Niinpä perustuslaki on hyvin erilainen ja tiukempi rakennelma kuin tavallinen laki. Sen muuttamisen tulisi olla hankalampaa kuin tavallisen lain, se ajaa tavallisen lain yli ja siinä määritellyt perusoikeudet ovat pitkälti muuttumattomia. Useimmat liberaalit ovat valmiita sallimaan jonkinlaisen perustuslain muutosmekanismin, mutta periaatteessa tämä on vain yhteiskunnallinen varoventtiili. Varsinkaan libertarismi ei edellytä tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa, koska laajamittaista yksilönvapautta joka perustuslakiin tulisi sisältyä pidetään itsestäänselvänä perusoikeutena, jota ei voida lainsäädännöllisesti rajoittaa. Perustuslaki on osa hyvää lainsäädäntökulttuuria ja oikeusprosessia, mutta sen sisältö vain kirjaa sen mikä on oikein, ei määrää sitä.
Vahva perustuslaki on erityisen merkityksellinen osa libertarismia siksi, että perustuslaki ajaa myös demokraattisen päätöksenteon yli. Libertarismissa yhteiskunnallisen toiminnan reunaehtona toimii yksilönvapaus, ei demokratian tapainen kollektiivinen päätöksentekomekanismi.