Libertaarit vastustavat politiikkaa kokonaisuutena. Me katsomme, että politiikka on yhteisöpäättämistä, joka ei ole oikeutettua. Niinpä katsomme, että myös ulkopolitiikka on epäilyttävää. Libertaarien mielestä ei pitäisi olla valtioita tai yhteisöjä jotka päättävät yhdessä miten toisiin ihmisryhmiin tulee suhtautua. Me katsomme, että kunkin yksittäisen ihmisen tulisi saada itse päättää, kenen kanssa puhuu tai tekee kauppaa. Libertaarit kannattavat yksityistä päätösvaltaa ja vastustavat politiikkaa. Me uskomme, että yksilöllinen päätösvalta sovittaa parhaiten yhteen erilaisten yksilöiden halut ja tarpeet, yli keinotekoisten valtiorajojen.
Niinpä libertaarit luottavat puhtaaseen laissez‐faire ‐ulkopolitiikkaan. Siinä muiden valtioiden/oikeuspiirien tekemisiin ei oteta mitään kantaa. Kauppapolitiikkaa ei ole, koska kukin kauppias päättää itse mitä tekee. Mitään tulleja, tukiaisia, säädännöllisiä erioikeuksia tai vastaavia ei myönnetä. Toisten valtioiden ulkopolitiikkaan ei oteta kantaa, eikä muita tueta tai vastusteta millään tavalla. Libertaarissa raamissa yhteiskunta ottaa kantaa vain omiin asioihinsa, ja mukautuu ei‐libertaarien valtioiden tekemisiin parhaansa mukaan. Tällä tavalla libertarismi pysyy erossa kansainvälisistä ristiriidoista, samalla kun se toimii yksityisellä tasolla mahdollisimman hyvin yhteen muiden yhteiskuntien kanssa.
Libertaarien anarkokapitalistisiipi jopa väittää, että koko valtiokäsite on tarpeeton. Sen mukaan olisi parempi, että valtioiden tarjoamat suojelupalvelut hajaantuisivat yhteiskuntaan samalla tavalla kuin yksityisten vartijayritysten palvelut nykyään. Mikäli näin tapahtuisi, valtiollinen väkivaltamonopoli lakkaisi olemasta ja valtiorajat hämärtyisivät. Monet libertaarit kannattavat tällaista mallia, mutta kaikki eivät usko että se oikeasti toimisi.
Anarkokapitalismissa ulkopolitiikkaa
ei sitten olisi, koska
kukin yksilö voisi valita oman oikeuspiirinsä maailmanlaajuisesti.