TCS (Taking Children Seriously) on oppimisen filosofia, jonka mukaan lapset ovat ajatteluun kykeneviä itsenäisiä ihmisiä. Heitä pitäisi auttaa ymmärtämään maailmaa, ei pakottaa toimimaan vanhempien tai muiden ihmisten tahdon mukaisesti. TCS:n ovat alunperin kehittäneet David Deutsch and Sarah Fitz‐Claridge, ja se pohjautuu osittain Karl Popperin epistemologiaan sekä hänen aikaisiin pedagogisiin kirjoituksiinsa.
ARR (Autonomy Respecting Relationships) on ihmissuhteisiin liittyvä filosofia, jossa painotetaan ihmistä itsenäisenä olentona, jota ei tulisi pakottaa tai painostaa päätöksiin. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen tulisi olla täysin vapaaehtoista kaikkien vuorovaikutukseen osallistuvien kohdalla. ARR on alunperin syntynyt TCS:n laajennoksena, mutta on nykyään itsenäinen liike.
Sekä TCS että ARR ovat erittäin individualistisia näkökulmia. Molemmat kieltävät yksiselitteisesti toisten pakottamisen, ja myöntävät näin yksilönvapauden arvon. Molemmat menevät pakottamisen osalta myös huomattavasti pidemmälle kuin poliittinen liberalismi, ja tähtäävät yksityiseen elämään josta ihmisten väliset konfliktit on mahdollisimman pitkälti neuvoteltu pois. Ajatusmaailma korostaa ongelmanratkaisun keskeisyyttä, vastustaa ajatusta jonka mukaan asiat täytyy tehdä perinteisellä tavalla ja keskittyy nimenomaan harmonisen yhteiselon hyötyihin, ongelmien asemesta. Kyseessä on pohjimmiltaan perinteinen liberaalihenkinen moraalifilosofia, mutta uudelleenformuloituna Popperilaisen epistemologian ja autonomisen oppimisnäkemyksen termein.
TCS:n ja ARR:n pitkällemenevästä individualismista ja voimakkaasta rauhanomaisuuden korostuksesta seuraa, että niiden kannattajat ovat valtapuolisesti joko libertaareja tai vasemmistoanarkisteja.