Skeptisismi on ikivanha ajatus, jonka mukaan tietoa ja mielipiteitä tulee epäillä. Varsinaiseksi filosofiseksi perusolettamaksi ja itsenäiseksi ajatusmaailmaksi se nousi valistusajalla, jolla sen tunnetuin edustaja oli filosofi ja taloustieteilijä David Hume. 1900‐luvulla skeptisyydestään mainetta ovat niittäneet varsinkin teoreettinen filosofi Quine, yliluonnollisten ilmiöiden huijaukseksi osoittamiseen erikoistunut taikuri James Randi sekä erilaista taikauskoa skeptisesti arvioiva CSICOP‐järjestö (Suomessa Skepsis).
Historiallisesti skeptisismi on kohdistunut nimenomaan status quoon—vallitsevaan asiaintilaan—, ja siinä etenkin perinteeseen, perustelemattomiin uskonnollisiin väittämiin sekä tapakulttuuriin. Nykyään skeptikot epäilevät näkyvimmin puolitieteellisiä, taikauskoisia ja rajatietoon kuuluvia väittämiä, kuten UFO:jen olemassaoloa, astrologiaa, tyhjiöenergiaa ja vastaavia, mutta perinteisesti varovainen suhtautuminen on ulottunut myös yleisesti hyväksyttyihin uskonnollisiin väittämiin, yhteiskuntajärjestykseen, poliittisiin väittämiin, tieteelliseen tietoon sekä filosofisin perusolettamuksiin. Voidaankin sanoa, että vaikka skeptikot eivät yleensä olekaan tiedemiehiä, kaikki uskottavat tiedemiehet ovat välttämättä skeptikkoja.
Skeptisismi on olennainen osa rationalismia, joka on niin ikään vanhaa perua. Rationalismi tarkoittaa järjen kohottamista ihmisen määrääväksi piirteeksi ja inhimillisen ajattelun arvon mittariksi. Sen juuret ovat antiikin filosofiassa, mutta nykyisessä auktoriteettienvastaisessa, skeptisessä muodossaan rationalismi syntyi valistusajalla. Sitä kannattivat ajan aatteelliset vaikuttajat laidasta laitaan, ja se on myötävaikuttanut voimakkaasti niin yhteiskunnan sekularisoitumiseen, kahden suurimman poliittisen teoriastruktuurin (liberalismi ja sosialismi) syntyyn sekä tieteellisen maailmankuvan leviämiseen. Voidaan sanoa, että järkiperäisyyden nousu on tärkein yksittäinen syy nykyisen länsimaisen elämäntavan, yhteiskuntamallin ja talousihmeen syntyyn.