Netistä löytyy runsaasti hyviä ateismi‐FAQ:eja, mutten usko että yksi lisää haittaa. Toisin kuin monet muut, tämä teksti tähtää lyhyisiin, tylyihin, ytimekkäisiin vastauksiin ateismista usein kysyttyihin kysymyksiin. Tekstissä ei ole oikeastaan mitään uutta ja se on hyötynyt huomattavasti Internet Infidelsin, Atheism Awarenessin ja muiden julkaisemista FAQ:eista.
Tässä kappaleessa käsitellään käytettävä terminologia ja ateismin yhteydet muihin ideologioihin, teorioihin ja filosofioihin.
Heikko ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumalaan tai jumaliin. Vahva ateismi on uskoa siihen että jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Kaikki vahvat ateistit ovat heikkoja ateisteja, muttei päinvastoin. Itse pidän heikosta määritelmästä.
Tiukka agnostisismi on vakaumus, jonka mukaan jumalan tai jumalien olemassaolosta ei voida saada tietoa. Empiirinen agnostisismi on uskoa siihen, ettei meillä toistaiseksi ole tarpeeksi tietoa aiheesta jotta voisimme päättää kumpaankaan suuntaan. Kaikki tiukat agnostikot ovat empiirisiä agnostikkoja, muttei päinvastoin. Itse pidän empiirisestä määritelmästä.
Vapaa‐ajattelu on naturalistinen filosofia joka painottaa järjen, skeptisyyden ja avomielisyyden tärkeyttä elämässä. Vapaa‐ajattelijat ovat tavallisesti ateisteja, uskonnottomia ja kaihtavat taikauskoa, koska yliluonnolliset ilmiöt ja väitteet eivät tapaa kestää rationaalista tarkastelua.
Jotkut uskovat, mutta kaikki eivät. Esimerkiksi skeptiset agnostikot tuppaavat olemaan heikkoja ateisteja koska he eivät suorastaan usko että jumalia on. On myös vahvoja ateisteja jotka rajaavat epäuskonsa yhteen tiettyyn jumaluuteen (tyypillisesti kristinuskon Jumalaan). Sotkuinen nimikkeistö on seurausta ateismin kulttuurisidonnaisesta, negatiivisesta määritelmästä.
Ei välttämättä. Ensinkin, on olemassa uskomusjärjestelmiä joihin ei sisälly jumalia, kuten buddhalaisuuden tietyt muodot. Vaikka ylivoimainen valtaosa tunnustuksellisista länsimaisista ateisteista on täysin uskonnottomia ja epätaikauskoisia, ateismi ei sulje pois uskonnollisuutta tai hengellisyyttä. Toisekseen, useimmat ateistit eivät edes vastusta muiden uskonnollisuutta, vaan yksinkertaisesti haluavat elää elämänsä vapaana uskonnosta. Uskonto ei kiinnosta heitä, mutta he eivät ole sitä vastaankaan. Kolmanneksi, jopa kaltaiseni militantit ateistit useimmiten kannattavat uskonnonvapautta. Vastustamme uskontoa, mutta emme käytä väkivaltaa edistääksemme mielipiteitämme. Ja viimein, ateismi ei sanele yksilön poliittisia mielipiteitä. Ateisti voisi hyvin kannattaa julkisesti tuettua uskontoa esimerkiksi taloudellisista syistä, joten kaikki ateistit eivät edes vastusta uskonnollisia privilegioita.
Ei sinänsä. Ateismi on uskon puutetta, ei uskonto.
Jotkut ovat ehdottaneet, että erilaisten ateististen filosofioiden (humanismi, vapaa‐ajattelu, jne.) tulisi luoda oma kulttuurinsa, symbolinsa, juhlapäivänsä ja traditionsa vastapainoksi uskonnolliselle kulttuurille. Minun mielestäni tämä vain sotkisi ateismin käsitteen. Tuollaisten asioiden ei tulisi kytkeytyä ateismiin sen enempää kuin uskontoonkaan. On parempi että meillä on yhteisiä maallisia tapoja jotka kaikki voivat jakaa katsomuksesta riippumatta.
Ei. Materialismi menee pidemmälle kuin heikko ateismi, koska se väittää että ei ole olemassa mitään immateriaalista. Toisaalta sitten suurin osa länsimaisista ateisteista on täysin uskonnotonta ja materialistista.
Ei. Yksilö voi olla uskonnoton ilman että hän allekirjoittaa laajempaa skeptistä ohjelmaa. Useimmat ateistit eivät luultavasti ole skeptikkoja vaan haluavat vain elää elämänsä ilman yliluonnollista painolastia.
Ei. Ateismiin voi päätyä muutenkin kuin järjen kautta, vaikka se onkin tavallisin tie länsimaiden juutalais‐kristillisessä kulttuurissa. Rationalismi menee myös pidemmälle kuin ateismi koska se velvoittaa järjenkäyttöön paljon laajemmassa joukossa asioita kuin vain uskonnon suhteen. Useimmat ateistit eivät luultavasti ole rationalisteja.
Ei aivan. Humanismi on suurimmaksi osaksi ateistista, mutta unitaari‐ ja deistipiireistä kyllä löytyy uskonnollisia humanisteja. Lisäksi humanismi on kokonainen filosofia jolla on oma oikeus‐ ja moraaliteoriansa, epistemologiansa ja silmiinpistävän materialistinen ontologia. Ateistin ei tarvitse allekirjoittaa kaikkea tuota.
Tämä kappale käsittelee yleisimmät teistiset argumentit ja osoittaa joitakin niiden heikkouksia.
Tämä on argumentti uskonnollisesta kokemuksesta
.
Tietyt ihmiset näkevät säännöllisesti UFOjakin, ja toiset kuulevat ääniä. Uskonto ja kokemus eivät ole faktoja. Kun toimitat faktat voimme keskustella niistä. Jos taas et halua keskustella, mene pois ja anna meidän elää valitsemaamme elämää.
Tämä on argumentti uskosta
.
Sotket termejä. On kahta selvästi erilaista uskoa. Toisaalta on uskonnollista uskoa ja toisaalta uskoa falsifioitavissa oleviin teorioihin. Uskonnollinen usko lepää aina ei‐falsifioitavilla oletuksilla, koska jos oletuksia voitaisiin testata, niissä ei olisi enää kyse yliluonnollisesta vaan luonnollisesta. Tällöin ei olisi enää järkevää puhua jumalista vaan joutuisimme kutsumaan niitä avaruusolioiksi.
Ateistit uskovat hyviin, testattuihin teorioihin, mutta emme usko jumaliin. Ateismi ei ole uskonto, vaan uskon puutetta hölmöihin jumaluuksiin.
Todistustaakka?
Emme tietenkään voi. Ylipäänsäkin olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Siksi todistustaakka on sillä joka väittää jotakin olemassaolevaksi. Ateismi voittaa siis teismin oletusarvoisesti. Lisäksi teisti aloittaa useimmat tappelut teistien ja ateistien välillä. Normaalisti ei parane aloittaa kiistelyä ja odottaa että toinen osapuoli rakentaa argumentin puolestasi.
Toisaalta uskonnolliset uskomusjärjestelmät tuppaavat olemaan niin
epäkoherentteja että ne kompastuvat omaan mahdottomuuteensa jos niitä
käsitellään rationaalisesti. Tällaiset vastaväitteet uskonnolle eivät
sisällä minkäänlaisia olemassaoloväitteitä, ja ne ovat periaatteessa
kykeneviä todistamaan sisäisesti ristiriitaiset asiat olemattomiksi.
Niinpä niitä kutsutaankin epäyhteensopivien ominaisuuksien argumenteiksi
tai argumenteiksi sisäisestä ristiriitaisuudesta.
Jos näin, Jumala ei vaikuta tähän maailmaan, Hänen olemassaolollaan ei ole merkitystä, ja voimme yhtä hyvin olettaa Hänet olemattomaksi.
Tämän on yksi versio Pascalin vedonlyönnistä.
Ensinkin, meillä on hävittävää: rationaalinen, johdonmukainen maailmankuva, aika ja energia joka kuluu palvontaan ja rukoukseen, sekä rajoittavan uskonnollisen moraalin haitat, esimerkiksi. Toisekseen, ei ole mahdollista vain napsauttaa sormiaan ja uskoa aidosti. Epäaito usko sitten näkyisi Jumalan silmissä samalla tavalla kuin epäusko. Kolmanneksi, sama argumentti pätee kaikkiin vähemmistöuskontoihin. Jos seuraamme sitä johdonmukaisesti, kaikkien tulisi olla polyteisteja.
Eipäs ole. Vaikka nykyamerikkalaisten enemmistö on ja valtaosa valtion perustajaisistä olivat kristittyjä, Yhdysvallat rakennettiin tarkoituksellisesti sekulaarille perustuslaille. Näin tapahtui, koska monet aikaiset maahanmuuttajat pakenivat uskonnollista sortoa eivätkä halunneet, että se toistuu. Kutsut tuoda Jumala kouluihin ja hallintoon ovat uuden teokratian ensimmäinen merkki, ja ovat suoraan perustajien tahdon vastaisia.
Ei myöskään pitäisi olettaa että Yhdysvallat on kaikki mitä maailmassa on.
Puhun myös joulupukista ja hammaskeijusta. Niitäkään ei ole olemassa.
Sitten olemme väärässä. Ihmiset ovat väärässä koko ajan. Kun todistusaineisto saapuu, voi hyvin olla että joudumme pyörtämään päämme. Sama pätee myös teisteihin. Oletko siis valmis?
Tämä on argumentti massoista
.
Yhteen maailmanaikaan ylivoimainen valtaenemmistö uskoi, että tietyissä tilanteissa vauvojen kivittäminen kuoliaaksi on oikein. Eli sen pitää olla, eikö?
Toki. Myös monet ateistit ovat voittaneet Nobelin palkinnon ja monet teistit ovat kääntyneet uskonnottomiksi. Tämä ei kerro siitä olivatko he oikeassa.
Mutta jos nyt numeropelejä pelataan, uskovaiset ovat vähemmistössä tiedeyhteisössä ja heidän puheensa kuulostavat järkeviltä vain kun ne eivät liity uskontoon. Kreationistit taas ovat häviävässä vähemmistössä eivätkä edes tunnu saavan papereitaan läpi arvostetuissa aikakauslehdissä.
Toki. Se kertoo että me olemme luonnostaan taipuvaisia taikauskoon, tai että taikauskosta on ollut jotakin sosiaalievolutionaarista etua, tai että uskonnot ovat loismeemejä jotka eivät nyt vain satu olemaan riittävän haitallisia että ne karsiutuisivat.
Sitä paitsi, kaikki uskonnot eivät ole teistisiä. Ne eivät ole kovin samanlaisiakaan, eikä pitäisi koskaan unohtaa että maailmassa on enemmän ei‐kristittyjä kuin kristittyjä. Jos siis myönnämme että uskonnosta on jotakin etua, tämä ei tarkoita että meidän täytyisi valita teistinen uskonto.
Ah, mutta muistapa lähde.
Tee sitten niin järjestelmällisesti, alkaen selvistä premisseistä ja tiukoista määritelmistä. Ateistit ovat yleensä valmiita kuuntelemaan, mutta älä pety jos todistuksesi hajoaa tarkastelussa.
Tätä kutsutaan kosmologiseksi argumentiksi
.
Kausaatio on inhimillinen abstraktio jota käytetään kuvaamaan kuinka luonto toimii. Me tiedämme oikein hyvin että kaikki tieteelliset teoriat joita meillä nykyään on lakkaavat toimimasta tarpeeksi aikaisin universumin historiassa. Niinpä ei ole mitään syytä olettaa, että kausaatiokaan toimisi, ainakaan vulgaarissa muodossaan.
Sitä paitsi, jos kaikella on syynsä, mikä on Jumalan olemassaolon syy? Ja mikä ihme saa sinut ajattelemaan että Jumalan pitäisi olla alkuperäinen syy vaikka molemmat olisivatkin olemassa?
Hyvä osa Raamatun historiallisesta sisällöstä voidaan varmentaa. Kukaan ei ole kiistänyt tätä. Ateistit vain väittävät, että sen epähistoriallinen, yliluonnollinen osa on puppua. Sen lisäksi myös hyvä osa Raamatun historiallisesta sisällöstä on aikalaiskirjoitusten valossa pötyä.
Tämä on argumentti aukkojen Jumalasta
.
Totta kai maailmassa on paljon asioita joita tiede ei selitä. Jollei olisi, tiede olisi aika hyödytöntä, eikö? Tiede on olemassa jotta voisimme löytää hyviä selityksiä niille ympärillämme näkyville asioille joita emme vielä ymmärrä. Tässä työssä se on myös todella hyvä, joten tämä käsitys Jumalasta vähitellen hävittää Jumalan käsitteen. Oletko valmis siihen?
Luonnollisesti tiedämme myös että paras tapa pysäyttää tieteellinen edistys on teeskennellä että ymmärrämme vaikka emme oikeasti ymmärrä. Eli sokea usko. Juuri siitä teismissä on kysymys.
Tämä on todella epätodennäköistä, koska useimmat länsimaiset ateistit ovat kasvaneet kristityssä ympäristössä. Vähintäänkin he tuntevat valtavirtaraamatuntulkinnan, ja usein se etsikkoaika joka johtaa uskon hylkäämiseen sisältää myös vaiheen jossa luetaan laajasti eri uskontojen tekstejä.
Osaamme lukea. Me vain emme usko kaikkea mitä luemme.
Sekä minä että monet muut ateistit ovat itse asiassa joskus uskoneet. Nyt emme usko, ja hyvästä syystä—heräsimme ja päätimme lopettaa itsepetoksen.
Tämä on suunnitteluargumentti
, joka tunnetaan myös Paleyn
teleologisena argumenttina
.
Nykytiede monissa muodoissaan näyttää, että hämmästyttävänkin monimutkaisia, toiminnallisia rakenteita voi evolvoitua, ja että ne voivat seurata yksinkertaisesta fysiikasta. Lisäksi universumi ei ole aivan niin järjestäytynyt ja siisti kuin mukavalla planeetalla, rikkaassa biosfäärissä, kaupungissa asuvat ihmiset helposti ajattelevat. Todellisuudessa valtaosa asioista maailmankaikkeudessa ovat varsin järjestyksettömiä ja ne voidaan selittää fysiikan, kemian ja joskus biologian yksinkertaisina emergentteinä seurauksina. Nykytieteen valossa Luojalle ei ole minkäänlaista tarvetta.
Tämä on monimutkaisuusargumentti
, ja se on kiinteästi sidoksissa
suunnitteluargumenttiin.
Maailmankaikkeus näyttää itse asiassa hyvin, hyvin yksinkertaiselta. Kaikki ilmeinen monimutkaisuus siinä näyttää olevan emergenttiä. Teoriassa sen selittämiseen ei tarvita juuri muuta kuin kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria. Joka tapauksessa emme tarvitse Jumalaa luonnon ymmärtämiseen.
Elämä ja Behen ja Intelligent Design ‐poppoon ajama niin sanottu
redusoimaton
monimutkaisuus sitten…. Kaikki tällaisesta annetut
esimerkit on todettu puutteellisiksi. Silmät, kuulalaakerimolekyylit ja
muut voivat evolvoitua, ja meillä on todistusaineistoa välimuodoista.
Pisteittäinen tasapaino, entsyymien uudelleentargetointi, geenien
modulaarinen rekombinaatio, geneettisen materiaalin injektio
retroviruksista, transposonit, roska‐DNA:n aktivoituminen, geenien
liike lajirajojen yli, hybridisaatio, ns. crossing‐over, endosymbioosi
ja hirvittävä joukko muita mekanismeja pystyvät selittämään melko
huomattavia hyppyjä evoluutiossa, samalla kun sellaiset asiat kuin
monisubstraattiset entsyymit, monikäyttöiset elimet ja
neutraalievoluution käsite auttavat alentamaan niitä kuvitteellisia
toiminnallisia kynnyksiä evoluution tiellä joita kreationistit ajavat.
Nykytieteen mukaan biologiassa ei ole mitään ei‐redusoitavissa olevaa.
teistinen antrooppinen periaate?
Se on argumentti teismin puolesta joka perustuu ajatukselle siitä, että
ympärillämme oleva maailma näyttäisi olevan hienosäädetty
ihmisten tarpeisiin aina perustavaa laatua olevasta fysiikasta saakka.
Tätä pidetään todistusaineistona sen puolesta että maailmankaikkeus on
suunniteltu, ja nimenomaan ihmisiä varten. Ajatus on muunnelma vahvasta
antrooppisesta periaatteesta.
Vahvin vasta‐argumentti on muunnelma heikosta antrooppisesta periaatteesta. Meistä maailma näyttää hienosäädetyötä tarpeisiimme, koska olemme evoluution tuote, eikä evoluutio voi tuottaa tietoisia havaitsijoita jotka eivät näe maailmaa tällä tavalla. Jos maailma nimittäin olisi toisenlainen, emme olisi evolvoituneet eikä täällä olisi ketään harmittelemaan huonosti viritettyä ympäristöä. Jos esimerkiksi fysiikan vakiot olisivat erilaisia, elämä näyttäisi aivan toisenlaiselta tai sitten ei olisi elämää. Koko paradoksi lähtee turhasta elämäkeskisyydestä, hiilikeskisyydestä ja antroposentrismistä, ja ratkeaa kun sovellamme heikkoa antrooppista periaatetta.
Toisekseen, on myös teorioita jotka pystyvät selittämään hienosäädön paremmin kuin uskonto. Smolinin kosmologinen evoluutio on yksi niistä.
Viimein, teistisen antrooppisen periaatteen takana on lukemattomia oletuksia joissa väärinkäytetään todennäköisyyksiä (varsinkin ehdollista todennäköisyyttä). Periaate onkin enemmän savuverho kuin kunnon argumentti.
Toinen pääsääntö on tilastollinen ennuste. Se kertoo, että suljetuissa järjestelmissä entropy todennäköisesti vain lisääntyy. Ensimmäinen vastalause on, että elämä ei voi selvitä loputtomiin suljetussa järjestelmässä. Se on epätasapainoprosessi, joka syrjäyttää paikallista entropiaa samalla kun se tuottaa suuremman määrän hajaentropiaa muualla ympäristössä.
Toisekseen, ei‐dissipatiiviset järjestelmät voivat teoriassa rikkoa toista pääsääntöä. Ikiliikkuja on teoriassa mahdollinen, vaikka onkin tavattoman epätodennäköinen.
Kolmannekseen, entropia usein tarkoittaa epäjärjestystä, muttei aina. Esimerkiksi elektronit pysyvät radoillaan vaikka syntyisi suurempi epäjärjestys jos ne lentelisivät ympäriinsä vapaina. Elektronit eivät kuitenkaan riko toista pääsääntöä—atomit ovat nukleonien ja elektronien muodostaman järjestelmän alin energiatila. Nähdään, että entropian kunnollinen määritelmä lähtee vapaan, hyödynnettävissä olevan energian puutteesta. Tästä näkökulmasta alkeellinen kvanttikemia kertoo, että kaikki elävien organismien ja evoluution tarvitsemat kemialliset reaktioketjut noudattavat tiukasti pääsääntöä. Yksittäiset yhdisteet eivät näytä noudattavan, koska niiden syntyminen vaatii entropian poissiirtämistä, mutta yhdisteitä luovat reaktiot kokonaisuutena kyllä noudattavat. Yhdisteet ovat sitten vakaita aktivaatioenergiavallien tähden, jotakin mikä on jo reilusti termodynamiikan sovellusalueen ulkopuolella.
Yksikään niin sanottuihin raamattukoodeihin perustuva
tulevaisuudenennustus ei ole koskaan käynyt toteen. Itse asiassa nämä
koodit ovat niin monimutkaisia, että kryptanalyysiasiantuntijat
pitävät niitä yleisesti esimerkkeinä toiveajattelusta ja projektiosta.
Mitä ilmeisimmin koodinpurkajat
ovat heijastaneet Raamattuun
rakennetta jota siitä ei oikeasti löydy. Ja sitä paitsi, kukaan ei ole
koskaan edes ehdottanut algoritmia jolla raamattukoodin saisi avattua,
mikä vihjaa että johdonmukaista rakennettakaan ei ole todellisuudessa
löydetty.
Tämä on jälleen yksi teleologinen argumentti.
Miksi täsmälleen näin olisi? Ensinkin, miksi kaikessa mitä ympärillämme on pitäisi olla merkitystä? Toisekseen, miksi olettaisimme ettei tätä merkitystä voida johtaa luonnonlaeista?
Tähän mennessä yksikään ihme ei ole kestänyt tieteellistä tarkastelua. Ja vaikka yksi niistä joskus kestäisikin, sen täytyisi olla täysin vastakkaista kaikelle sille mitä tiedämme maailmankaikkeuden toiminnasta ennen kuin sitä voitaisiin pitää ihmeenä. Muuten sitä tulisi pitää ennemminkin toistaiseksi selittämättömänä luonnonilmiönä.
Väite on apriorinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta. Sen mukaan, koska olemme olemassa ja voimme kuvitella täydellisen olennon, mutta epätäydelliset olennot eivät pysty kuvittelemaan tällaista, täydellisen olennon ajatuksen on täytynyt tulla täydelliseltä olennolta joka on olemassa. Siis Jumalalta.
Argumentin pääongelmat ovat että me emme itse asiassa pysty kuvittelemaan täydellistä olentoa, että se mitä me pystymme kuvittelemaan on täysin inhimillisen mielikuvituksen piirissä, että täydellisten asioiden täytyisi olla olemassa (matematiikka todistaa päinvastaista) ja että käytetyt termit ovat niin utuisia (ei ole varmaa että käytämme tässä merkityksellisiä käsitteitä).
Se on apriorinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta. Sen mukaan siitä että Jumala on suurin kuviteltavissa oleva asia seuraisi, että jos Häntä väittää olemassa olemattomaksi, samalla väittää että jotakin vielä suurempaa on olemassa. Tämä ei ole mahdollista, joten Jumala on olemassa.
Tämä ei tietenkään seuraa, joten argumentti on yksi heikoimmista apriorisista mitä löytyy. Me voimme helposti kuvitella asioita joita ei ole olemassa. Riippumatta siitä voimmeko kuvitella, asiat voivat olla olemassa tai olla olematta. Lisäksi ei ole mitään syytä miksi ylipäänsä pitäisi olla olemassa suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva asia—yhtä hyvin voisi olla loputon nouseva ketju yhä mahtavampia kuviteltuja.
Toki, mutta miksi ihmeessä? On vaikeaa uskoa hyväntahtoiseen Jumalaan joka olisi päättänyt hämätä ihmisiä niin suuressa mittakaavassa. Vai haluaisiko Jumala, että kohtelemme maailmaa vanhana? Kuka tietää?
Joka tapauksessa tätä väitettä ei voida falsifioida. Jos maailma kokonaisuudessaan näyttää vanhalta, se välttämättä käyttäytyy kuin se olisi vanha, eikä mikään empiirinen testi tai tieteellinen teoria koskaan voi erottaa sitä vanhasta maailmasta. Niinpä voimme oikeutetusti olettaa että maailma on vanha ja kohdella sitä sen mukaisesti. Sen parempaan tiede ei näissä olosuhteissa pysty.
Tämä on täyttä roskaa. Tiedeyhteisön tiukka konsensus on, että Maa on vanha. Tämä fakta on varmistettu usein riippumattomin menetelmin, joista kussakin on niin tiukat sisäiset varomekanismit että ne jo yksin kaataisivat kreationistien kritiikin. Todistusaineisto on myös kasautunut lähes epäilyn tuolle puolen. Sitä on ollut jopa rakentamassa suuri määrä kristittyjä, eli salaliitosta on turha puhua. Kaiken kukkuraksi todistusaineisto on sopusoinnussa länsimaisen tieteen laajan yleiskuvan kanssa, ja se on tarkastettu kattavasta poikkitieteellisestä näkökulmasta.
Luomistiede
puolestaan lepää erittäin ohuella perustalla, muut
tieteentekijät eivät ole koskaan arvioineet sitä kunnolla, ja se on
tuntuvassa ristiriidassa useimpien tieteellisen tutkimuksen
muotojen kanssa. Varsinkin nuoren maan kreationistit lankeavat mitä
alkeellisimpiin ansoihin todistusaineiston kanssa, ja käyttävät
täysin käsittämättömiä määriä aikaa oikeuttaakseen niin
sanotun tutkimuksensa
.
Luomistiede
ei vahvista teistin väitteitä, vaan paremminkin
näyttää kuinka haitallista silmitön usko on inhimilliselle
kehitykselle ja tietämykselle. Jos joku haluaa edistää teismiä, hän
pärjännee paremmin sovittamalla sen yhteen nykytieteen tulosten kanssa
kuin tukemalla kreationistista huuhaata. Vahvat ateistitkin voivat
nimittäin kunnioittaa vakavaa, rehellistä teistiä, vaan kreationistit
eivät ole sellaisia.
Tässä osiossa käydään läpi yleisiä filosofisia ja ei‐filosofisia syitä uskon puutteeseen. Itse pidän filosofisia argumentteja melko heikkoina ja tylsinä—emmehän uskonnon kanssa tapellessamme taistele johdonmukaista ideologiaa tai järkevää ajattelua vastaan. Logiikka ei voi ehkä auttaa meitä. Mutta kun nämä argumentit kerran ovat olemassa, nekin täytyy mainita.
Syitä on monia. Tietyt ihmiset syntyvät ilman minkäänlaista uskoa, joten osa ateisteista ei vain ole kuullut mahdollisuudesta että jumalia voisi olla olemassa. Ateistiset vanhemmat ovat kasvattaneet osan ateisteista. Moni ateisti kannattaa uskontoa tai filosofiaa, joka ei sisällä jumalten olemassaoloa. Monet ateistit myös lakkaavat uskomasta nykyisiin uskontoihin kun he tajuavat ettei uskonnossa ole järjen hiventä. Muutamat harvat saattavat jopa kieltää Jumalan vihan tai epätoivon takia, vaikkei tällainen dekonversio yleensä kestäkään kovin kauan.
Lopulta ateismi on vain järkevää, lystiä, helpompaa ja varmempaa.
jumalat eivät tarvitse saarnaajia?
Eräs yksinkertaisimmista vasta‐argumenteista jumaluskolle on, että olemassa olevat jumalat eivät tarvitsisi saarnaajia, kirkkoja tai muuta uskon levittämiseen. Jumalahan voisi puhua suoraan niille, joiden on tarkoitus uskoa. Koska Jumala ei tee näin, Hän ei luultavasti ole olemassa, ja vaikka olisikin, ei nähtävästi välitä uskovatko ihmiset Häneen vai eivät.
Occamin partaveitsi tunnetaan myös KISS‐periaatteena. Se tarkoittaa, että meidän tulisi aina selittää havaintomme yksinkertaisimmin tuntemimme käsittein, eikä meidän tulisi sallia teorioihimme villejä, tarpeettomia oletuksia. Nykytiedon valossa Jumalan olemassaolo on yksi tällainen oletus.
Nonkognitivismi on ateistinen näkökulma, jonka mukaan ajatus jumalista ei ole ollenkaan järkevä. Emme voi edes puhua siitä, koska koko käsite on itsessään ristiriitainen, vakavasti alimääritelty, huonostimääritelty, ja niin edelleen. Jumalista puhuminen on kuin puhuisi vaahtokarkista kaiken rakkauteen ja onnellisuuteen liittyvän inhimillisen ymmärtämyksen pohjana—häh?
Ja siitähän jumalpuheessa on tietysti kysymys. Puheesta ilman sisältöä. Itse en kuitenkaan kohottaisi nonkognitivismia ateistin iltatähdeksi, koska se ei jätä meille mitään työkaluja joilla voisimme vakuuttaa tyypillisen, mielellään irrationaalisen uskovaisen. Parhaimmillaankin nonkognitivismi vain pysäyttää väittelyn teloilleen, eikä tämä ole hyvästä.
Se on yksi yhteensopimattomien ominaisuuksien argumenteista. Se kertoo, että vapaa tahto johtaa kykyyn tehdä valintoja. Mutta koska Jumala on kaikkitietävä, se tietää valintojensa tulokset etukäteen. Niinpä Jumala ei voi valita, eikä sillä voi olla vapaata tahtoa. Tästä seuraa, ettei Jumala voi olla henkilökohtainen ainakaan kristinuskon tarkoittamassa mielessä. Niinpä kristillinen Jumala ei ole olemassa.
Se on yksi yhteensopimattomien ominaisuuksien argumenteista. Ensimmäistä versiota voidaan kutsua myös argumentiksi tyytyväisyydestä. Sen mukaan Jumala on täydellinen joten Hänellä ei voi olla tarpeita. Hän on myös luonut universumin. Mutta luodakseen Jumalalla on täytynyt olla jokin tarve. Siksi täydellinen Jumala ei ole voinut luoda universumia, ja olemme löytäneet ristiriidan joka todistaa kristillisen Jumalan olemattomuuden.
Toinen versio toteaa, että täydellisen Jumalan luoma maailmankaikkeus olisi täydellinen, mutta koska universumi ei ole, kristillinen Jumala ei ole voinut luoda sitä.
Se on yksi yhteensopimattomien ominaisuuksien argumenteista. Jos Jumala on muuttumaton, Hän ei voi muuttua lepäävästä luovaksi tai päin vastoin. Hänen on kuitenkin täytynyt, jotta maailmankaikkeus olisi tullut luotua. Niinpä syntyy ristiriita, joka todistaa kristillisen Jumalan olemattomaksi.
Se on yksi yhteensopimattomien ominaisuuksien argumenteista. Jos Jumala on sekä täydellisen oikeudenmukainen että täydellisen armollinen, Hänen täytyisi jakaa oikeutta aina sekä tiukasti että löyhästi. Tämä on mahdotonta. Niinpä Jumalalla ei voi olla molempia ominaisuuksia.
Se on teistisen kosmologisen argumentin käänteinen muoto, ja sitä kutsutaan johdonmukaisesti myös ateistiseksi kosmologiseksi argumentiksi. Nykyään on olemassa kvanttimekaniikan malleja jotka ennustavat maailmankaikkeuden synnyn vaatimat reunaehdot fysiikan laeista ja muutamista järkevistä fyysisistä oletuksista. Tämän jälkeen voime selittää maailmankaikkeuden olemassaolon täysin ilman ulkopuolista vaikutusta, koska kaikki rakenne ja tieto jonka se sisältää voidaan periaatteessa johtaa kvanttiteoriasta. Jumalalliselle vaikutukselle ei tässä teoriassa jää sijaa, joten oletus Jumalan olemassaolosta tulee tarpeettomaksi.
On olemassa ihmisiä jotka eivät usko Jumalaan. Kuitenkin tiedämme, että Jumala haluaa ihmisten uskovan Häneen. Jumala olisi voinut saada tämän aikaan, mutta ei ole saanut. Niinpä Häntä tuskin on olemassa.
Kristityt (ja muut teistit) ovat hyvin erimielisiä moraalista, teologiasta, filosofiasta ja lukemattomista muista uskontoihinsa liittyvistä asioista. Meille ei ole annettu mitään keinoa suodattaa pois vääriä tulkintoja, suoranaisia valeita tai satuja. Silti Jumala olisi voinut antaa meille tähän keinon, ja olisikin antanut jos oletamme että Hän on hyväntahtoinen. Hän ei ole tehnyt näin, joten Häntä tuskin on olemassa.
Jos Jumala on hyväntahtoinen, Hän ei olisi luonut pahaa eikä taatusti antaisi sen jatkua. Mutta paha on ja voi hyvin. Niinpä Jumala ei luultavasti ole olemassa.
Voisimme silti väittää, että Jumala on pahantahtoinen. Mutta jos Hän on, Hän voisi tehdä paljon enemmänkin pahaa kuin Hän nyt tekee. Hän ei tee näin, joten Häntä tuskin on.
Se on kiero muoto teistisestä monimutkaisuusargumentista. Me tiedämme, että monimutkaiset asiat voivat syntyä joko evoluutiosta tai ne voivat olla suunniteltuja. Niinpä älykkäät oliot on joko suunniteltua tai ne ovat evolvoituneet, koska ne ovat monimutkaisia. Älykkäät oliot voivat suunnitella älykkäitä olioita, mutta ilman aiempaa älyä ainoa tunnettu tapa jolla älyä voisi syntyä on evoluutio. Niinpä parhaan tietomme mukaan ensimmäinen äly evolvoitui. Nyt, evoluution kolme ehtoa eivät olleet voimassa ennen universumin syntyä. Niinpä parhaan tietomme mukaan älyä ei ollut ennen universumia. Siten universumilla ei luultavasti ole älykästä suunnittelijaa.
Kaikki tietoiset mielet jotka tunnemme ovat riippuvaisia fysikaalisista rakenteista. Niinpä ei luultavasti ole tietoisia mieliä jotka olisivat niistä riippumattomia. Jos näin, universumin ulkopuolella tai ennen sen olemassaoloa ei voi olla mieliä. Jumalalla väitetään olevan tällainen mieli, joten Hän ei luultavasti ole olemassa.
Jos Jumala on palvonnan arvoinen, Hänellä on rajoittamaton vaade ihmisten tottelevaisuuteen. Ihmiset ovat autonomisia moraalisia toimijoita, mikä tarkoittaa että meidän täytyy tehdä kuten moraalimme vaatii. Mutta jos olemme täysin kuuliaisia jollekin tai jollekulle, lakkaamme olemasta moraalisia agentteja. Niinpä täydellinen kuuliaisuus on moraalitonta sinänsä eikä mikään voi olla palvonnan arvoista. Jumalan kuitenkin väitetään olevan juuri sitä. Seuraa ristiriita, eikä tällainen Jumala luultavasti ole olemassa. Ja vaikka olisikin, meidän ei tulisi palvoa Häntä.
Sekä teistit että ateistit ovat samaa mieltä ainakin viidestä moraalisesta periaatteesta. Argumentin vuoksi voimme pitää niitä objektiivisina moraalisina totuuksina, vaikka vain ateistien vähemmistö uskoo objektiivisen moraalin olemassaoloon. Nämä viisi periaatetta ovat: viattomien kylmäverinen murhaaminen on väärin, järjestelmällisen raiskauksen avustaminen on väärin, olisi väärin pakottaa ihmiset syömään rakastettunsa, ihmisuhrit ovat oikeudettomia eikä ihmisten kiduttamista uskomustensa vuoksi voida sallia.
Koska Raamattu kertoo, että Jumala on tehnyt kaikki viisi mainittua asiaa, joudumme päättelemään että a) Jumala voi olla moraaliton, mikä on ristiriidassa Hänen pyhyytensä ja täydellisyytensä kanssa ja estää meitä kohtelemasta Häntä moraalisena auktoriteettina, b) Raamattu ei ole Jumalan sanaa, jolloin enemmistön judeokristillisiltä uskomuksilta putoaa pohja, tai c) että nuo viisi tekoa ovat itse asiassa moraalisesti sallittavia, mikä puolestaan on ristiriidassa Raamatun muiden osien kanssa.
Voisimme väittää, että Jumala ei jaa moraalisia standardejamme. Mutta silloin nuo standardit eivät olisi absoluuttisia, ja joutuisimme myöntämään sen mahdollisuuden, ettei moraali ole absoluuttista edes ihmisten kohdalla. Silloin jollakulla voisi olla oikeus tehdä nuo viisi tekoa.
Ateistit eivät tuhlaa aikaansa rukoilemiseen tai kirkossakäyntiin.
Meidän ei tarvitse huoletia yliluonnollisesta urkinnasta. Voimme
käyttää järkeämme törmäämättä epärationaalisiin uskollisiin
diktaatteihin. Ateistit voivat seurata humanistista etiikkaa
onnellisina, tuottavina ja sosiaalisesti hyödyllisesti. Se on paljon
sallivampi ja järkevämpi etiikka kuin useimpien uskontojen vastaava.
Meidän ei tarvitse huolehtia synneistä tai tunnustaa niitä
kenellekään—meidän täytyy vain pidättäytyä vahingoittamasta toisia,
pyytää anteeksi tai korvata tekomme ja parantaa tapamme mikäli satumme
loukkaamaan jotakuta. Meidän ei tarvitse vaivata päätämme
uhrittomalla moraalittomuudella
—voimme tehdä kuten haluamme
niin kauan kuin kannamme velvollisuutemme emmekä vahingoita muita.
Ateismi tarjoaa mahdollisuuden elää elämää täysillä, ilman katumusta tai pelkoa. Se mahdollistaa kasvun oikeasti moraaliseksi, velvollisuuksien painaman tai moraalisesti sorretun asemesta.
Enimmäkseen ettei sellaista ole. Tästä pitää vain päästä yli ja ottaa kaikki irti siitä mitä meillä on. Ateistiset uskonnot voivat väittää muuta, mutta uskonnolliset ihmiset ovat ateistien joukossa vähemmistössä.
Ateisteilla ei tarvitse olla yhteistä mielipidettä tällaisista asioista, mutta useimmat länsimaiset ateistit katsovat, että alkuräjähdys on siitä hyvä kuvaus. Universumi alkoi pienenä, tuli suureksi, eikä sillä ole helposti havaittavaa alkusyytä. Se seuraa tietyistä luonnonlaeista ja se on selitettävissä niiden avulla, mutta tarkkaa syytä noiden lakien olemassaololle ei ole vielä löydetty.
Sama vika kuin ajatuksessa, jonka mukaan uskonnolliset lapset tulisi pakottaa koulussa julkisesti luopumaan uskostaan päivittäin: se on vastoin uskonnonvapautta.
Ensinkin, Jumalan alla
‐osa. Ateistit eivät usko Jumalaan,
joten meidän ei tulisi joutua teeskentelemään muuta. Lisäksi edes
pienet vihjeet tietyn uskonnon (tai sen puutteen) suuntaan eivät kuulu
valtion tehtäviin.
Toisekseen, vapaa‐ajattelijan täytyy huomauttaa, että toistuva, pakotettu vannominen on uhkaus väkivallalla (ole isänmaallinen tai arvosanoillesi tapahtuu ikäviä asioita!), järjetöntä (se kuluttaa hyvää aikaa tärkeämmiltä asioilta) ja loukkaa yksilönvapautta (jos ihmiset eivät halua olla isänmaallisia, heillä tulisi olla oikeus kieltäytyä; jopa Yhdysvaltain korkein oikeus on todennut näin).
Kolmannekseen, jos tarkoituksena on edistää nuorison isänmaallisuutta, miksi emme käytä valan alkuperäistä muotoa joka ei viittaa Jumalaan?
Ei mitään, sinänsä. Joudumme jatkuvasti kosketuksiin järjettömän ajattelun kanssa. Mutta jos tällainen ajattelu esitetään totuutena tai odotettuna käyttäytymisenä, erityisesti jonkun auktoriteetin sanomana, jos ihmisten ei sallita vapaasti väittää sitä vastaan tai jos he eivät voi kieltäytyä olemasta läsnä tilanteissa joissa ajattelu ennustettavasti tulee pintaan, ongelma on valtava.
Lapset ovat poikkeuksellisen alttiita tällaiselle manipulaatiolle. Siksi ateistit eivät voi hyväksyä minkäänlaista uskonnollista käännytystä kouluympäristössä.
Suurimmaksi osaksi olivat. Se että he asettivat elämänsä, perheensä ja omaisuutensa vaaraan kertoo, että he olivat tosissaan. Useimmilla uskovaisilla jotka ovat harjoittaneet väkivaltaa uskonsa nimessä ei ole ollut juuri muuta syytä toimilleen. Ja tietysti jokaisella valtauskonnolla on ainakin yksi selvästi väkivaltainen tulkinta. Edelleen, koska uskonto kieltää järjen arvon, sillä voidaan oikeuttaa miltei mitä tahansa. Mukaanlukien valloittajien, sarjamurhaajien ja lasten hyväksikäyttäjien tekoset aikojen kuluessa.
Suurin osa väkivallasta on yksilöiden typeryyden ja vastuuttomuuden syytä, mutta on turha väittää etteikö uskontokin usein aiheuttaisi raakuutta.
Ateismilla ei oikeastaan ole omaa sisältöä, mutta koska ihmiset usein kysyvät ateistien elämästä ja tavoista, jotakin varmasti täytyy sanoa käytännön asioistakin. Ateismi herättää myös tiettyjä poliittisia kysymyksiä joihin on parasta vastata tässä.
Kyllä vain. Mitä tuohon voi sanoa, typeryys ja moraalittomuus kukoistavat mitä korkeimmilla paikoilla.
Itseäni häiritsee kuitenkin eniten se, että Bushin lausunto on törkeä kirkon ja valtion eron rikkomus. Julkisilla virkamiehillä ei ole mitään oikeutta sanoa tuollaista, mutta silti kukaan ei vaivautunut edes huomaamaan.
xianloukkaus?
Ei. Se on täysin käypä ja kunnioittava tapa viitata kristittyyn. Se lähtee kreikankielen Kristusta tarkoittavasta lyhennyksestä. Se on myös helpompi kirjoittaa, koska et joudu painamaan shift‐näppäintä.
Osa ateisteista ei pidä isolla kirjaimella kirjoittamista tarpeellisena, koska he eivät usko että kristillisellä Jumalalla on mitään erityistä sijaa muiden oleviksi väitettyjen jumalien joukossa. Osa meistä uskoo, että tavallista kirjoitusasua tulisi kunnioittaa perinteen tai yleisten hyvien tapojen tähden. Osa meistä ei osaa tavata.
Itse kirjoitan Jumalan isolla, kuten näkyy. Miksi? Koska se on tapa, kunnioittavaa ja järkevää. Tämä ei tarkoita ettenkö tekisi silloin tällöin virheitä.
Ateistit päättävät tästä itse ja luovat omat merkityksensä. Itse en esimerkiksi usko, että on edes järkevää puhua elämän tarkoituksesta sinänsä—sellaista ei tarvita hyvän elämän elämiseen. Muut ateistit eivät ehkä ole samaa mieltä, mutta se ei ole minun ongelmani.
Olemme täsmälleen kuten kaikki muutkin. Me vain emme usko tai palvo. Voime olla sylivauvoja tai isoisoisiä, miehiä tai naisia, Nobel‐voittajia tai astianpesijöitä, tuomareita tai murtovarkaita, teknofriikkejä tai klassisia pianisteja, kommunisteja tai libertaareja, ja niin edelleen. Teemme kaikkea sitä mitä ihmiset yleensäkin, paitsi ettemme käy kirkossa, rukoile tai aseta toivoamme yliluonnolliseen.
Jos olet ateisti, ehdottomasti.
Jos et ole mutta olet valmis jättämään kirkkohäät väliin ja antamaan lapsillesi sekulaarin kasvatuksen, kyllä. Kun lapsia ei ole ja toinen on valmis joustamaan tiukasta teistisestä tapakulttuurista, ateisteista saa hyviä puolisoita.
Jollei tuokaan riitä, sitten kannattaisi ehkä miettiä toisenkin kerran—et ehkä saa avioliittoinstituutiosta kaikkea mitä haluat, ja lapsista voi tulla valtava ongelma.
Eivät välttämättä. Kaikki ateistit eivät ole rationalisteja tai vapaa‐ajattelijoita. Ateismi ei pakota ketään uskomaan mihinkään tiettyyn tieteelliseen teoriaan.
Mutta kun tuo on sanottu, useimmat tunnustautuneet länsimaiset ateistit uskovat kyllä evoluutioon, aivan kuten useimat tunnustautuneet länsimaiset kristitytkin. Me uskomme näin koska evoluutio on yksi tukevimmista tieteellisistä teorioista mitä on. Sitä vastaan taistelevat ovat häviävässä vähemmistössä, ja hyvästä syystä.
Ei. Ateisteilla on kaverinsa, perheensä, harrastuksensa,
velvollisuutensa ja paheensa, aivan kuten muillakin. Itse asiassa
meillä on niille enemmän aikaa koska emme palvo jumalia. Koska meidän
ei tarvitse huolehtia Isästä joka katselee olan yli, voimme heittäytyä
täysillä siihen mitä kutsutaan elämäksi
. Se kaikki on itse
asiassa varsin vapauttavaa ja helppoa. Meillä on se mikä tekee
elämästä elämisen arvoista, ilman yliluonnollista painolastia.
Miltä tuntuu olla uskomatta Zeukseen? Miltä tuntuu uskoa, että maapallo on pyöreä? Se ei tunnu miltään, koska emme yleensä ajattele sitä.
Ateismi ei ole uskonto. Ateisteilla ei ole omaa symbologiaa,
eskatologiaa, uskonnollista kulttuuria, sosiaalisia käytäntöjä tai
muuta vastaavaa josta keskustella tai joka jakaa. Meillä ei edes ole
omia sanoja kuten Raamattu, Jumala tai Pelastus. Meillä on vain sanoja
kuten ateismi
koska niitä tarvitaan selittämään hämmentyneille
teisteille mihin me emme usko. Ainoa tilanne jossa joudumme
todella ajattelemaan uskon puutettamme, muodostamaan ateistin omakuvaa
tai kertomaan kantamme on se, jossa teisti ottaa asian esille.
Ateistit pyörivät laumassa vain kun tunnemme ympäröivän teistisen
kulttuurin uhkaavaksi.
Yksinkertaisesti, ateistina oleminen tuntuu samalta kuin ei‐uskonnollinen, kiva osa elämästäsi täyttäisi sen kokonaan.
Joskus hieman yksinäiseltä kun muut palvovat ja sinut jätetään sivuun. Oudolta kun muilta lipsahtaa kummallisia teistisiä ajatuksia. Pelottavalta kun teistit osoittavat suvaitsevaisuutensa rajat.
Muutoin se tuntuu pitkälti samalta kuin teististä tuntuu kun hän ei aktiivisesti ajattele uskonnollisia asioita. Normaalilta.
Useimat ateistit seuraavat valtavirtaa ja osallistuvat samoihin
juhallisuuksiin kuin ympäröivä yhteiskuntakin. Loma‐aika on kivaa,
eikä oikeastaan ole mitään hyvää syytä olla juhlimatta
esimerkiksi joulua—alunperinhän se oli kunnon vanhanaikainen
pakanallinen juttu. Joulu
, toisin sanoen. (Englannissakin se on
aikanaan ollut yule
ennen kuin kristinusko omi sen.) Sama pätee
useimpiin muihin juhliin.
Kyllä, meillä on. Voimme seurata ympäröivän yhteiskunnan vastaavia tai ne voivat olla tarkoituksellisen sekulaareja. Ateismin hauska juttu on siinä, että pääset itse päättämään.
Se vaihtelee vanhemmista riippuen. Osa ateisteista pitää lapsensa erossa uskonnollisista hassutuksista. Osa vastaa lastensa kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee eteen. Oman kokemukseni mukaan useimmat ateistit tarjoavat lapsilleen laajan sivistyksen edistääkseen kriittistä ajattelua. Tämä sisältää paljon tietoa erilaisista uskonnoista ja taikauskoista. Lopulta lapsi kasvaa aikuiseksi ja päättää itse uskoako vai ei.
Sellaista ei ole. Ateismi on uskon puutetta, ei uskonto. Meillä ei ole tuollaisia symboleja tai omaa kulttuuriamme. Parhaimmillaankin meillä on filosofisia teoksia tai julkisuusmateriaalia, jonka tarkoituksena on ajaa ihmisiä pois Raamattujensa äärestä, elämään vaihteeksi todellista elämäänsä.
Tietysti. Mutta sen täytyisi syntyä luonnollisesti ja väkivallattomasti jos sen halutaan olevan vakaa, humaani, moraalinen kehitysaskel.
Teknisesti emme vanno. Me vakuutamme
ja koska ateisteilla ei
ole pyhää kirjaa, emme tee sitä minkään nimeen
. Ylipäänsä
useimmat ateistit pitävät vannomista melko turhana, koska ainoat
sanktiot jotka valehtelusta seuraavat ovat yhteiskunnallisia, eivät
yliluonnollisia. Oikeastaan ainoa käypä syy tähän instituutioon on
teistisen moraalittomuuden vähentäminen.
Ensin sinun tulisi miettiä toisenkin kerran kannattaako kertominen.
Osa ihmisistä ei osaa käsitellä aihetta, joten terve itsesuojeluvaisto
voi käskeä pitämään sen salaisuutena tai myöntämään jonkin
pienemmän synnin
, kuten agnostisuuden tai unitaarisuuden.
Mutta jos olet sitä mieltä että on järkevää kertoa asiasta ihmisille, onnittelut! Kaapissa ei ole lainkaan kiva olla, ja on hyvä mitä enemmän uskonnottomia on. Sitä kautta ateismista voi yksi päivä tulla tavallinen, hyväksytty tai jopa oletusarvoinen näkökulma.
Tyypillinen tapa kertoa olisi ensin hitaasti vetäytyä uskonnollisesta
elämästä ja turhan uskonnollisista tavoista, jotta muille jää aikaa
sopeutua maailmankatsomukseesi. Tämän jälkeen asiasta tulisi puhua
läheisimpiesi—ja vain läheisimpiesi—kanssa. Sitä ei tulisi
vain paiskata heidän syliinsä, vaan siitä tulisi puhua sopivalla
hetkellä. Sitten sinun tulisi kertoa rehellisesti ja kiihkottomasti
mitä mieltä olet, sekä varautua tiettyyn vastarintaan. Muista, että
tässä tilanteessa ei saa ikinä kiihtyä, vaikka toiset tekisivätkin
niin! Siitä seuraa vain ongelmia—et halua, että sinua kutsutaan
vielä militantiksikin
.
Kun läheisimpäsi tietävät, voit harkita kavereille, tutuille tai jopa työtovereille kertomista. Huomaa, että kullekin ryhmälle ja yksilölle kertominen kantaa omat riskinsä. Joissakin yhteiskunnissa voit helposti kertoa kenelle tahansa jonka tapaat. Toisissa tiedon levittäminen voi johtaa potkuihin töistä. Ajattele ennen kuin toimit.
Tämä kappale käsittelee verkkomaailmassa ja elävässä elämässä usein kohdattuja loukkaavia ja tunnepitoisia syytöksiä ateisteja kohtaan. Loukkaukset erottaa argumenteista (jopa heikoimmista) tarkoituksellinen pahantahtoisuus, ja niitä on käsiteltävä erikseen koska kaikki teistit eivät suinkaan lankea niihin.
On totta, ettemme voi koskaan olla täysin varmoja puhuvat ateisteiksi itseään väittävät totta. Mutta sama pätee kaikkiin muihinkin, mukaanlukien teistit, tiedemiehet, poliitikot ja koko joukko. Täytyy siis kysyä, onko todennäköistä että joku on tosissaan vakaumuksestaan.
Ateisteilla ei ole mitään selvää motiivia valehdella uskon puutteestaan, paitsi salatakseen sen—useimmat ateistit kohtaavat vastarintaa asemansa tähden, tai voivat jopa joutua vainotuiksi sen tähden. Itse asiassa teisteillä on paljon vahvempi motiivi valehdella, koska uskonto kytkeytyy yleensä kymmenysten maksuun, papiston valtaan ja vastaavaan. Siitä huolimatta ateistit eivät yleensä kyseenlaista toisten uskoa.
Jotkut ehkä, mutta useimmat eivät. Miksi ihmeessä haluaisivat? Haluatko sinä esimerkiksi uskoa keijuihin tai tonttuihin? Toisten ihmisten mielipiteitä ei helposti pitäisi ruveta arvailemaan heidän puolestaan.
Jotkut meistä ehkä haluavat, useimmat eivät näe siihen mitään tarvetta. Joka tapauksessa johtopäätös ei näytä horjuvan: jopa ne meistä jotka haluaisivat uskoa (tai jopa ovat uskoneet, kuten minä) lopulta huomaavat, että ei ole mitään mihin uskoa. Älä arvaile toisten ihmisten mielipiteitä heidän puolestaan.
Nope. Ensinkin, se mitä useimmiten kutsutaan satanismiksi on itse asiassa saatananpalvontaa. Ateistit eivät usko jumaluuksiin, Saatana mukaanlukien, joten pidämme saatananpalvontaa aivan yhtä hassuna kuin kristinuskoa.
Toisekseen, todellinen satanismi perustuu Anthony LaVeyn ajatuksiin, ja se on uuspakanallinen, humanistinen uskonto joka rakentuu aiempien teististen uskontojen pahaksi kutsuman elämänvoiman tai inhimillisen taipumuksen palvonnan ympärille. Satanismi ei ota kantaa yliluonnollisen olemassaoloon, vaan käsittelee Saatanaa luonnollisen ja elinvoimaisen symbolina. Niinpä satanistit voivat olla teistejä, ateisteja ja agnostikkoja. Useimmat länsimaiset ateistit ovat tiukan epäuskonnollisia, ja pitävät satanismia aivan yhtä hassuna kuin New Age ‐liikettä.
Kolmannekseen, kristityt uskovat henkilökohtaiseen Saatanaan, mikä tekee heistä paljon samankaltaisempia saatananpalvojien kuin ateistit koskaan voisivat olla. Älä loukkaa toisia jollet halua että loukkaus heitetään takaisin.
Emmepäs, koska mitään sellaista paikkaa ei ole. Ja sitä paitsi, olet kuoltuasi vain madonruokaa. Älä loukkaa toisia jollet halua että loukkaus heitetään takaisin.
Suurimmaksi osaksi olemme moraalisia, mutta jotkut eivät ehkä ole. Eivät ole kaikki teistitkään. Moraali on uskonnosta erillinen asia, ja useimmat teistitkin seuraavat sekulaaria moraalia. He tekevät niin, koska sekulaarinen moraali joka tähtää rauhanomaiseen yhteistyöhön, hyvinvointiin ja harmoniaan on paljon parempi kuin pyhiin kirjoituksiin perustuva, joka muun muassa valvoittaa tietyissä tilanteissa kivittämään huonosti käyttäytyvät jälkeläiset hengiltä.
Ei ole mitään salaliittoa. Ateistit vain ovat yksilöitä jotka uskaltavat ajatella eivätkä helposti niele selvää huuhaata.
Suurimmaksi osaksi emme, mutta osa voi olla. Niin on osa teisteistäkin. Sosiaalisuus on luonteenpiirre, ja erillinen uskosta.
Useimpien ateistien seuraama sekulaari moraali kannustaa sosiaalisuuteen hyvän, tasapainoisen elämän apuvälineenä, samalla kun teistiset uskomusjärjestelmät suosivat sellaisia epäsosiaalisia käyttäytymismalleja kuin eristäytyminen, hylkiminen, askeettisuus, puritanismi, suvaitsemattomuus ja yksilöllisyyden hävittäminen.
Ei. Olisi älytöntä vihata jotakin mitä ei ole olemassa. Ateismissa ei ole kysymys Jumalan kieltämisestä itsekkyydestä tai vihasta, vaan uskon puutteesta jumaliin joita voisi loukata.
Jotkut ehkä, aivan kuten jotkut kristityt vihaavat ateisteja, mutta suurimmaksi osaksi emme vihaa. Pidämme vain uskoa jumaliin hassuna.
Ne ateistit jotka joutuvat sietämään kristittyä terroria päivästä päivään usein vihaavat. Mutta itseni kaltaiset jotka joutuvat sietämään tuollaista sortoa vain harvoin eivät juuri välitä. Meillä on parempaakin tekemistä.
Jos tällä viitataan siihen että ihmiset voivat joutua paniikkiin hengenvaarallisissa tilanteissa, kukaan ei ole kiistänyt sitä. Nykytiedon valossa teismi ei ole lääke pakene tai taistele ‐reaktioon.
Jos kyse taas on taipumuksesta isänmaallisuuteen, moraaliin tai altruismiin, korsussa on aina ollut ateisteja. Ja on vastaisuudessakin: ateismi ei estä yksilöä uhrautumasta, pitämästä vaarasta tai käyttäytymästä moraalisesti.
Lisäksi uskonto ja isänmaallisuus ovat kaksi erillistä asiaa. Niiden sekoittaminen on merkki vaarallisesta, teokraattisesta ajatusmaailmasta.
Tilastollisesti ateistit lahjoittavat yhtä paljon hyväntekeväisyyteen kuin muutkin. Me emme vain pidä siitä niin kovaa melua. Me lahjoitamme jopa kirkoille ellei parempaa vaihtoehtoa ole.
Edelleen, monet ateistit pitävät evankeliointimielessä harjoitettua hyväntekeväisyyttä moraalittomana—kun joku todella tarvitsee apua, auttajan ja autettavan välillä on yleensä iso vallan epätasapaino, ja samalla suuri riski hengellisestä hyväksikäytöstä.
Ehkä joillekuille. Mutta useimmat jotka kääntyvät ateisteiksi tekevät niin tarkan harkinnan jälkeen ja jäävät sellaisiksi. Useimpien ateistien lapsista myös tulee ateisteja.
Kulttuurisina ilmiöinä teismi ja ateismi ovat verrannollisia, paitsi ehkä siinä mielessä että vapaa‐ajattelu ja naturalismi kiinnostavat niitä jotka valitsevat riippumattomasti ja rationaalisesti. Teismi houkuttaa niitä jotka eivät.
Mikäli teistit ovat oikeassa, me emme voi kieltäytyä vastuusta, joten miksi vaivautua ateistiksi mikäli näin on?
Todellisuudessa ateistit ottavat vastuun teoistaan koska myönnämme tosiasiat. Meillä on vain tämä elämä, hyvästä käyttäytymisestä seuraava tunnustus sekä se pysyvä sekulaari perintö jonka vain vastuulliset ihmiset voivat jättää jälkeensä.
Ehkä. Mutta se on nyt kestänyt vuosikymmenen, eikä se näytä olevan menossa mihinkään. Eräät ateistiystäväni ovat olleet tuossa vaiheessa syntymästä kypsään vanhaan ikään.
Jos ateismi on vaihe, se näyttäisi olevan kestävä sellainen.
Ateistit voivat olla itsekkäitä tai epäitsekkäitä, aivan kuten teistitkin. Itsekkyys on luonteenpiirre, joten sillä on kovin vähän tekemistä jumalten tai niiden puutteen kanssa. Tietty itsekkyys on myös hyvä asia—silloin sitä kutsutaan valistuneeksi itseintressiksi. Jos siitä yritettäisiin päästä eroon, tuloksena olisi vain haittaa yksilöille.
Itse asiassa voimme väittää, että uskonto on itsekkäämpää kuin ateismi, koska se antaa mahdollisuuden hylätä omat velvollisuudet ja luottaa jumalten suomaan apuun seurausten korjaamisessa. Tällainen vahingoittaa toisia yksilön omaksi eduksi, mikä on täsmälleen haitallisen itsekkyyden määritelmä.
Adolf Hitler oli tunnustuksellinen katolilainen, joka luultavasti
uskoi toimivansa Jumalan käskemänä hävittäessään juutalaisia
loisia
. Hän oli myös kasvissyöjä, terveysintoilija, raju
tupakoinninvastustaja ja hyvin mahdollisesti amfetamiiniriippuvainen.
Ihmettelepä sitä.
Ateismi ei ole poliittinen ideologia, joten ei, se ei johda. Marxismi sisältää ateistisen osan, kyllä, mutta tuosta ei seuraa että edes enemmistö maailman ateisteista olisi sosialisteja. Lisäksi kansallissosialismi todellisuudessa edistää uskontoa kansaa/kansakuntaa yhdistävänä tekijänä.
Itse olen libertaari, joten kannatan yksityisomaisuutta, yksilönvapautta ja yleensäkin itsemääräämistä. Niin kannattavat useimmat ystävänikin. Itse asiassa useimmat länsimaiset ateistit, vapaa‐ajattelijat ja humanistit kannattavat täyttä uskonnonvapautta, vaikka emme taikauskoa niin kunnioitakaan. Useimmat meistä pitävät sosialismisyytöstä lähinnä naurettavana.
Ei pidä paikkansa. Valtion tulisi olla neutraali uskonasioissa, mukaanlukien uskon puute. Valtioateismi taas tarkoittaa uskon aktiivista hillitsemistä. Useimmat länsimaiset ateistit vastustavat rajusti jälkimäistä. Voimme vastustaa uskontoa yksityisesti, mutta ymmärrämme että ainoa oikeutettavissa oleva tapa tehdä näin on tehdä se ilman valtion väkivaltakoneiston apua. Oikea tapa on käännytys, jos sekään.
Älä. Se ei ole pelkästään ajan tuhlausta, vaan myös loukkaus
inhimillistä järkeä ja meitä uskonnottomia kohtaan.
Suoraselkäiset teistit eivät tuolla tavalla käyttäydy alentuvasti
tai salakuljeta uskomuksiaan keskusteluun, yhtään sen enempää kuin
suoraselkäiset ateistit toivottavat uskovaiset ikuiseen kadotukseen
tai suostuvat olemaan eri mieltä
, vulgaarissa mielessä.
Jos ateismi näyttää mielenkiintoiselta, voit kokeilla joitakin seuraavista linkeistä: